Zotter ja Graz

Eilen aamulla oli lähtö jo klo 8, joten aikaisin piti herätä. Onneksi tapaamispaikkana oli bussin 35A päätepysäkki Spittelaun metroasemalla, ja kyseinen bussi sattuu menemään tästä ihan vierestä. Kaksikerroksiseen bussiin pakkauduttuamme lähdimme ensin kohti Zotteria, jonka suklaatehdas sijaitsee n.50 km päässä Grazista. Maisemat oli hienot varsinkin sitten kun käännyttiin moottoritieltä kohti Zotteria: metsäisiä kukkuloita, pieniä kyliä, kirkontorneja, maissipeltoja, kurpitsapenkkejä, auringonkukkia ja jopa jokunen linnoitus kukkulan laella. Olimme Zotterilla ajoissa, joten saimme myös siellä kuvata maisemia jonkin aikaa ennenkuin kierroksemme alkoi.


Näkymä bussin ikkunasta. Valitettavasti vähän tärähtänyt, mutta en ehtinyt ottaa parempaa, kun tie kiemurteli niin paljon.




Näkymiä Zotterilta.

Kierrokselle saimme mukaan englanninkielisen kuulokkeen, josta kuunnella tietoa suklaan tekemisestä. Valitettavasti se jäi vähän sivuosaan, sillä Zotterilla oli aivan käsittämätön määrä mahdollisuuksia maistella suklaata. Ensin maisteltiin perussuklaamassaa, jossa oli eri pitoisuuksia kaakaota, sekä paloina että juoksevana. Sitten maisteltiin tietyistä kaakaopavuista tietyllä alueella tehtyjä suklaita, kyllä ne maistui erilaisilta. Näitä maistelupaikkoja oli kokonainen piiiiiiiiiitkä käytävä täynnä, eri suklaalaatuja yksi toisensa perään. Tämän jälkeen tultiin huoneeseen, jossa maisteltiin juotavia suklaita. Ensin haettiin tiskiltä lasi kuumaa, vaahdotettua maitoa, ja sitten valittiin huonetta koko ajan kiertävistä pienistä "hiihtohisseistä" suklaamaku, joka laitettiin maitoon sulamaan, sekoitettiin ja juotiin. Ei todellakaan maistunut miltään tavalliselta kaakaolta. Koska luulin, että tämä oli kierroksemme päätös (kun koko suklaan teko oli suunnilleen jo selitetty) erehdyin juomaan kaksi kuppia: minttua ja toffeeta.


Juotava minttusuklaa. Tuollainen valkoinen lusikka piti ottaa kierroksen alussa, sitä sitten käytettiin maistelussa.

Valitettavasti olin erehtynyt suklaatarjoilun suhteen ja seuraava huone oli taas täynnä maisteltavaa: tällä kertaa eri raaka-aineita kuorrutettuna suklaalla pieniksi palleroiksi (mm. pistaasipähkinä, suolapähkinä, marjoja, hedelmiä, inkivääriä jne). Tämä oli sitten miltei viimeinen suklaanmaistelupaikka, sillä vielä aivan viimeisessä käytävässä ennen kauppaa voi katsella suklaalevyjen tekoa ja maistella eritäytteisiä suklaalevyjä... En tavannut kierroksen jälkeen yhtään henkilöä, joka ei olisi valittanut syöneensä liikaa suklaata. Minusta tuntui koko loppupäivän, etten halua edes nähdä suklaata enää ikinä.

Zotterin suklaa on erittäin laadukasta, kallista, käsintehtyä, luomua ja reilua kauppaa, kaikkea yhtä aikaa. En voinut vastustaa kaupan houkutuksia, joten jotkut teistä pääsevät vielä maistamaan Zotteria, kannattaa odotella laadukasta suklaajoulua...

Zotterin jälkeen lähdimme kohti Grazia, jonne saavuttuamme meillä oli opastettu kävelykierros. Sää oli hieno: vajaa15 astetta ja aurinko paistoi, oikein kaunis syyspäivä. Graz oli kiva kaupunki, paljon hienoja vanhoja taloja (ei kuitenkaan juurikaan Wienin keisarillista loistoa). Valitettavasti kamerastani loppui akku kesken, mutta tässä joitain kuvia:










Alimpana vanha jesuiittakoulu ja sen pihassa uusi suihkulähde. Tarinan mukaan paavi oli aika hämmästynyt huomattuaan, millaisen suihkulähteen oli hyväksynyt paikan pihaan. Lumiukko on tehty erittäin kalliista marmorista.

Kierroksen jälkeen meille jäi vielä pari tuntia aikaa kierrellä kaupunkia itsekseen. Kävelin lähinnä pääostoskatua ja raatihuoneentoria ympäriinsä, ja ostin supermarketista syömistä ja saksankielisen naistenlehden. Olin halunnut ostaa lehden jo aikaisemmin, ihan vaan koska olisi hyvä lukea mahdollisimman paljon saksaksi ja siitä saisi muunkinlaista kieltä kuin mitä sanomalehdissä on (englanninkielentaitoanikin on parantanut valtavasti enkunkielisten hömppänaistenlehtien lukeminen, tiesin Singaporessa jopa amerikkalaisia paremmin brittiläisiä nuorisosanoja tietyille asioille). Valitsin ensimmäisen näkemäni, kun hintakin näytti olevan vain 1,80e (tosin myöhemmin huomasin, että pienellä luki "Österreich 2e", mutta se on silti huomattavasti vähemmän kuin Suomessa). Selasin lehteä vähän ja ihastuin kertakaikkiaan tähän artikkeliin:



Dirndl on siis se perinteinen eteläsaksalais-itävaltalainen naisten asu. Lisää voit lukea osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Dirndl. Jos et ymmärrä tekstiä, katso ainakin kuvat. Tässä lehdessä aiheeseen perehdyttiin, koska naisilla on tapana pitää dirndliä tai sen muunnelmia Oktoberfestillä. Lehden edellisellä aukeamalla oli artikkeli naisesta, joka etsi täydellistä dirndliä (tai oikeastaan muunnelmaa), koska oli menossa ensimmäistä kertaa Oktoberfestille, ja lehden toimitus sitten etsi hänelle parhaan (ihan siihen perinteiseen muuttumisleikkityyliin). Tässä sitten taas asuvaihtoehtoja asusteineen. Ihanan itävaltalaista (vaikka lehti onkin saksalainen)!

Syötyäni tapasin muutaman muun meidän ryhmästä (kaksi ruotsalaista ja kanadalainen), kävin heidän kanssaan toisessa supermarketissa ja sitten olikin jo aika suunnata takaisin bussille. Paluumatka meni ihan hyvin lehteä lukiessa ja perillä olimme vähän yhdeksän jälkeen. Illalla juttelin vielä netissä sekä Minnan että Mareiken kanssa (kiitos molemmille, oli kivaa!), kunnes oli pakko mennä nukkumaan. Päivä oli kuitenkin varsin väsyttävä.

Tänään menemme katselemaan Schönbrunnin palatsia. Kävin siellä jo silloin reilillä Wienissä Lotan kanssa ollessamme, mutta ei kaikkea muista enää kuitenkaan. Alunperin ohjelmassa olisi ollut vielä piknik Schönbrunnin puutarhassa, mutta ulkona on tuulista, pilvistä ja kylmää, joten se peruttiin. Nyt syön aamupalan ja meikkaan, sitten pitääkin alkaa jo lähteä.

Uusi ruokakulttuurikokemus

Tänäsestä ei muuten ole paljon kerrottavaa (saksaa koko päivä, välillä tylsää, koska käytiin läpi joidenkin pyynnöstä genetiiviä ja komparatiivia, jotka molemmat on minusta aika yksinkertaisia), mutta piti kertoa teille ruokakulttuurikokemuksestani lounastauolla. Menimme Annan (Venäjältä, Jekaterinburgista, mutta opiskelee Pietarissa) kanssa ihan koulun vieressä olevaan Selbstverständlichiin, jonka olimme kuulleet olevan hyvin suosittu. Vilkaisimme ovella päivän menu-listaa pikaisesti, ja vähän aikaa ruokalistaa pöydässä selattuamme päätimme molemmat ottaa menun, koska se on yleensä erittäin hyvä tarjous (nytkin kaksi ruokalajia 6e). Minä olin lähinnä vilkaissut alkuruokaa ja Anna pääruokaa sen verran, että se oli kanaa. Alkukeitto oli jonkinlainen kurpitsasosekeitto ja aika hyvää. Pääruuaksi tuli sitten lautanen, joka oli puoliksi täytetty perunasalaatilla ja puoliksi leivitetyillä lihanpaloilla. Perunasalaatti oli aika samanlaista kuin Suomessakin, mutta ensimmäinen suupala lihaa paljasti meille molemmille totuuden: siinä ovella olevassa ruokalistassa oli lukenut Hühnerleber, eli kananmaksaa. No, ei minulla onneksi mitään niin pahasti maksaa vastaan ole, ihan hyvää se oli. Kaikkea en tosin jaksanut syödä, joten ainakin sillä rahalla sai vatsansa täyteen, kun annos ei todellakaan ollut mitenkään pieni. Ja tulipahan maistettua taas yksi itävaltalainen ruokalaji.

Toinen lähiaikoina maistamani paikallinen ruokalaji on Reisfleisch (http://de.wikipedia.org/wiki/Reisfleisch), joka on juuri sitä, mitä nimikin sanoo: riisiä ja lihaa. Löysin sen kaupasta valmisruokahyllystä aika halvalla, joten pitihän sitä kokeilla. Ihan hyvää oli. Tietysti varmaan kotonatehty olisi huomattavasti parempaa.

Huomenna on sitten kokopäivämatka Graziin. Lähtövalmiina pitää olla aamulla klo.8 ja aikataulun mukaan illalla palataan kymmenen aikoihin. Menenkin tästä siis katselemaan netistä tietoja Grazista, että mitä on odotettavissa.

Jonotusta ja pettymys

Tänään oli siis tarkoitus ilmoittautua vaihtareille järjestettäville matkoille Oktoberfestiin ja Prahaan, ja mennä sen jälkeen ilmoittautumaan maistraattiin. No ihan kokonaan ei suunnitelma toteutunut. Oli kyllä ollut puhetta, että jos haluaa ilmoittautua matkoille, kannattaa mennä jonottamaan jo ajoissa. Ilmoittautuminen alkoi yhdeltä, joten menin jonoon heti kahdeltatoista, kun saksa loppui. Jonossa oli jo siinä vaiheessa mun edessä ulkona n.60 ihmistä ja rakennuksen sisällä niin paljon kuin paikan aulaan mahtui, eli varmaan parikymmentä. Ensimmäinen tunti meni siis odottaessa, että rekisteröityminen edes alkaa, jonka jälkeen meni vielä puolisen tuntia, että pääsin sisälle asti. Puolitoista tuntia siis seisoin kylmässä ulkoilmassa, onneksi oli sormikkaat ja sateenvarjo, koska välillä satoi vähän vettäkin. Päästyäni vihdoin sisälle, ajattelin että kohta homma on ohi, mutta mitä vielä. Puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsin antamaan yhteystietoni, jonka jälkeen sain siirtyä yläkertaan varsinaista ilmoittautumista varten. Rekisteröityminen oli jaettu kolmeen eri huoneeseen sen mukaan, mihin halusi rekisteröityä. Valitettavasti se Oktoberfest/Praha-huone oli kaikkein suosituin, joten lisää jonottamista seurasi. Pääsin lopulta ilmoittautumaan Prahaan kolmelta (!). Olin hiukan myöhässä, sillä olin ensimmäinen odotuslistalla, mutta yleensä kyllä ainakin yksi kuulemma peruu, joten minun pitäisi päästä mukaan. Ilmoittavat sähköpostilla, jos pääsen. Piti maksaa 50e, jonka saan takaisin, jos en pääsekään mukaan. Oktoberfestille sentään mahduin, ja koko homma oli vihdoin suoritettu klo.15.10. Päätin jättää maistraatin suosiolla huomisaamuun, koska se menee kiinni 15.30 ja minun olisi vielä pitänyt ensin kävellä paikalle. Olisin hyvällä tuurilla ehtinyt sinne n.15.25. Sen sijaan tulin sitten kaupan kautta kotiin. Huomisaamuna aikaisempi herätys, että ehdin sinne maistraattiin varmasti. Nyt sen Oktoberfestin on paras olla hyvä matka, ja minun on paras päästä sinne Prahaan, etten jonottanut kolmea tuntia (josta puolitoista tuntia palellen) turhaan!

Kotona odotti harmittava yllätys: yksi yrityksistä, jonka haastatteluun hain marraskuun lopulla Pariisissa olevaan career forumiin, ilmoitti että eivät tällä kertaa halua haastattella minua, mutta olen tervetullut yrittämään uudestaan vuoden päästä. Tuli heti paniikkikohtaus, etten varmaan pääse yhteenkään hakemaani haastatteluun, kun tuohon olisin niin kovasti halunnut päästä ja mielestäni panostin hakemukseen. Se oli ehkä se paikka, mihin olisin halunnut kaikkein mieluiten. Yritän kyllä vakuuttaa itselleni, etten varmaan sitten vain sovi siihen yritykseen, ja että hakijoita oli varmasti hirveästi, mutta pieni ääni sisälläni kiljuu itsepintaisesti paniikissa, että "Ei sua kukaan ikinä palkkaa! Olet huono! Et saa ikinä töitä! Et saa ikinä CEMS-harjoittelupaikkaa! Olet huonompi kuin kaikki muut, joilla on hienot työpaikat, ja lisäksi niin tyhmä ettet tajua millä lailla olet huonompi, luulet vain olevasi yhtä hyvä!". No kai tässä on vielä toivoa niiden muiden yritysten osalta... Ja pakkohan minussa nyt on jotain olla, kun kerran pääsin CEMSiinkin, eikä nuo edelliset työnantajatkaan kyllä valittaneet ole, päinvastoin.

Augustin, ja muuta Wieniä

Tänään kävin ennen saksantunnille lähtöä asuntolan toimistossa hakemassa allekirjoituksen ja leiman paperiin, joka pitää viedä maistraattiin. Sinne menen huomenna, kun on vapaa iltapäivä. Lisäksi EU-kansalaisten pitää ilmeisesti käydä ilmoittautumassa jossain muuallakin, mutta sinne tarvitsee voimassaolevan opiskelijakortin, joten ensin pitää saada maksettua se maksu. Pitää muistaa tänään mailata Katherinalle ja Stefanielle asiasta.

Saksantunnilla ei tapahtunut mitään erityisempää, paitsi että saatiin moitteita artikkelien huonosta osaamisesta. Ollaan toiseksi paras ryhmä, eikä muisteta silti ihan normaalisanoista, että onko ne der, die vai das. Pitäisi vaan kuulemma ahkerasti päntätä niitä, koska jos ei osaa artikkelia, niin lause menee väärin, vaikka kaiken muun osaisi hienosti.

Iltapäivän ohjelmana oli opastettu kävelyretki Wienin keskustassa. Valitettavasti päivä oli vain huonoin mahdollinen, koska lämmintä on n. 8 astetta, vettä sataa koko ajan (välillä vähemmän, välillä enemmän) ja tuuli on puuskaista. Jäädyttiin jo odottaessa lähtöä tapaamispaikalla, ja myöhemmin osa jätti kävelyn keskenkin, kun ei ollut ottanut tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Onneksi olin napannut aamulla sormikkaat mukaan! Kylmä tosin oli minullakin, varsinkin kun jalat kastui. Pysyin kuitenkin mukana loppuun asti, koska opastus oli todella mielenkiintoinen. Sain kuulla paljon tarinoita ja legendoja, joita en ollut Wienistä tiennytkään, sekä nähdä hienoja sisäpihoja jne, joita ei itse olisi tajunnutkaan katsoa. Nyt on Lotalle ja Tapanille jotain näytettävää ja kerrottavaa (toivottavasti vain muistan, missä olimme!).

Mielenkiintoinen oli esimerkiksi tarina Augustinista. Augustin oli wieniläinen laulaja ja säkkipillinsoittaja ruton aikaan (Wienissä oli suuri ruttoepidemia 1679, mikä sinänsä ei ole ihmekään, sillä tuohon aikaan Wienin ydinkeskustan alueella, jossa nykyään asuu n.25 000 ihmistä, asui n.500 000 ihmistä). Tiedättehän,että ruttoaikaan oli tapana yksinkertaisesti heittää ruumiit kadulle, josta ne kerättiin kärryihin ja kuljetettiin joukkohautoihin. No, eräänä iltana Augustin oli ollut ryyppäämässä ja sammui kadulle. Ruumiinkerääjät ottivat Augustinin, heittivät kärryille ja tiputtivat avonaiseen hautaan, josta Augustin myöhemmin heräsi, ruumiiden keskeltä. Augustin huomasi kurjan tilanteensa ja alkoi laulaa, jolloin hänet kuultiin ja löydettiin, eikä hän lopulta saanut edes tartuntaa. Mutta mitä Augustin sitten lauloi? Lienee tuttu kappale teillekin: http://www.kulturumsonst.com/volkslieder/augustin.php (paina vihreää play-nappia, sanat löytyvät alempaa samalta sivulta). Olenkin monesti miettinyt kyseisen kappaleen alkuperää, tai varsinkin tarkoitusta, nyt sen sitten tiedän!

Kävelyretken jälkeen menin Westbahnhofille ostamaan ÖBB:n (paikallinen VR) Vorteilskarten. Kortti maksaa alle 26-vuotiaille 19,90e ja sillä saa 50% alennusta junamatkoista Itävallassa. Sillä saa myös sen Oktoberfest-matkan 75 eurolla, kun hinta olisi muuten 100e. Kannattaa siis jo tuon takia ostaa! Piti muuten tänään nostaa ihan kivasti käteistä, kun huomenna on ilmoittautuminen sinne Oktoberfestiin ja Prahan matkalle, ja ne pitää maksaa käteisellä, Visa ei kelpaa. Prahaan meno maksaa 115e. Pankkiautomaatti oli muuten fiksu, eikä antanut kaikkea nostamaani rahaa satasina, vaan yhden satasen viiskymppisenä ja viitenä kympin setelinä!

Kotiin päästyäni vaihdoin pikaisesti kuivat housut (farkut lahkeista ihan märät), villasukat märkien sukkien tilalle, ja vielä on huopakin hartioilla. Nyt on mukavan lämmin verrattuna iltapäivään. Toivottavasti en vilustunut!

Paikallisista hinnoista vielä loppuun. Stefania kauhisteli, että hän oli käynyt isänsä kanssa Sacherilla, olivat ostaneet kaksi kuppia kahvia ja palan kakkua, ja hinnaksi oli tullut 11e. Mutta eihän tuo ole sen enempää kuin Helsingin paremmissa kahviloissa, ja kyse on sentään Sacherista! Saman huomasin myös tänään. Kävimme kävelyllä myös katsomassa erästä hyvin tunnettua, mutta kallista kahvilaa/karkkikauppaa, jossa mm.pystyi lasin takaa seuraamaan kondiittorien työskentelyä (yksi ei tehnyt muuta kuin rasvasi peltejä koko ajan!). Oppaammekin mainitsi, että paikka on tietysti todella kallis. No ne karkit oli kyllä kauhean kalliita, mutta vilkaisin sitten vitriinissä olevia kakkupaloja: n.4e/kpl! Sehän on halvempaa kuin Helsingissä, ihan Mikkelin hinnoissa! Kannattaa asua Suomessa, eurooppalaisittainkin kalliit kaupungit tuntuvat ihanan halvoilta tai ainakin varsin kohtuuhintaisilta!

Pitkä mutta hyödyllinen päivä

Aamu alkoi tunnin pituisella tasokokeella kahden viikon saksan intensiivikurssia varten. Koe oli lähinnä monivalintaa, mutta kylläpä otettiin luulot pois heti alussa. Monivalintana oli nimittäin useassa kohdassa prepositio, eikä mikään "pöydän alle, oven taakse"-tyyppinen juttu, vaan nimenomaan olisi pitänyt muistaa, mikä prepositio tulee minkäkin verbin kanssa (siis valittaa jostakin, olla kiinnostunut jostakin jne)... Monesti tiesin kyllä neljästä vaihtoehdosta kaksi, jotka ei ainakaan olleet oikein, mutta ne viimeiset kaksi kuulosti minusta ihan yhtä hyviltä vaihtoehdoilta. Osa meni siis arvaamalla ja jonkinlaisella mutu-tuntuman ja kielipään yhdistelmällä. Eivät olleet edes mitään tavallisimpia verbejä muuten!

Testin jälkeen oli useita erilaisia infotilaisuuksia, niin virallisemmista asioista kuin vaihtareille järjestettävistä matkoista ja bileistäkin. Lounastauolla kävin hankkimassa itselleni vihdoin opiskelijakortin ja yliopiston nettitunnukset. Käytiin myös Stefanian, Annan ja Timean kanssa testaamassa Mensa, eli yliopiston ruokala (ne ovat jostakin syystä saksaksi Mensa). Ongelmana oli, ettemme oikeen millään tajunneet, mikä oli homman idea. Minä sain järkevän annoksen järkevään hintaan (spagetti bolognese+mehu, 4,40e), kun näin yhdessä paikassa jaettavan kyseistä ruokaa. Toiset keräsivät lautaselleen vähän sitä sun tätä salaattia tms ja maksoivat pienestä salaattilautasesta melkein saman verran. Ei vieläkään käsitetä paikan hinnoittelua muiden kuin noiden valmiiden menu-annosten osalta.

Kolmelta kokoonnuimme kuulemaan tuomion aamun testistä. Meidät oli jaettu yhdeksään tasoryhmään, joista ensimmäinen on vasta-alkajille. Pääsin ryhmään kahdeksan, toiseksi parhaaseen! Samaan ryhmään tulivat myös Anna ja Marie. Aloitettiin aika heti opiskelu ja hyvältä vaikuttaa. Ihan sopiva ryhmä. Vaatimustasoa ainakin riittää, kun heti ekaksi luettiin Itävallan pankin pääjohtajan haastattelua liittyen inflaatioon ja ruuan arvonlisäveron alentamiseen (erittäin ajankohtainen aihe täällä, pian on vaalit ja tämä ilmeisesti päätetään jo ennen vaaleja). Olin ylpeä itsestäni, kun ymmärsin ja osasin selittää saksaksi omalle ryhmälleni yhden kohdan tekstistä, joka oli ollut muille hankala.

Muutenkin vaikuttaa hyvältä tämä orientaatioviikkojen ohjelma. Huomenna on iltapäivällä kävelyretki Wienin keskustassa, torstaina koko päivä saksaa, koska perjantaina kokopäiväretki Graziin ja Zotterin suklaatehtaaseen (sattui tosi sopivasti, kun käsiteltiin Zotteria siinä seminaarissa!). Lauantaina Schönbrunn ja ensi viikolla esim. Belvedere, päiväretki Melkiin jne. Lisäksi sai valita eri vaihtoehdoista, mitä oopperaa haluaa mennä katsomaan ilmaiseksi! Siis hintaan sisältyy yksi oopperaesitys, esitysvaihtoehtoja taisi olla 3-4 ja ne on eri päivinä. Minä valitsin Gounodin ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Gounod) Romeon ja Julian. Esitys on ensi sunnuntaina iltapäivällä. Muita vaihtoehtoja olisivat olleet Verdin Simon Boccanegra, Wagnerin Lentävä hollantilainen ja joku baletti. Balettia olisin oikeastaan halunnut mennä katsomaan, mutta se on samaan aikaan kuin viikonloppuretki Oktoberfestille Müncheniin, jonne aion ilmoittautua. Ainoa asia, joka minua tuossa orientaatiossa nyt harmittaa, on että meidän piti valita keväällä, haluammeko osallistua saksaksi vai englanniksi kävelykierroksille yms ja minä valitsin kainoudessani englannin. Nyt olisinkin halunnut osallistua saksankieliseen, varsinkin kun sitä vetää Marc ja Mariekin on siellä, ja olisin varmasti kaiken ymmärtänyt. Ei voi mitään, olen nössöenglantiryhmässä.

Koin tänään muuten ahaa-elämyksen yhdestä aiheesta. Olen ihmetellyt, kun joka ilta tossa meidän keittiössä kokkaa isompi porukka jotain pakistanilaispoikia monta tuntia ja sitten ne syö kans tosi pitkään (mun ovi on oleskelutilan vieressä, joten kuulen puheen hyvin). Tänään Stefania valitteli samaa, ettei heillä mahdu keittiöön kun pakistanilaiset kokkaa ja syö koko illan. Ja sillon mulla yhtäkkiä välähti, kiitos Singaporen ja tutustumiseni pakistanilaisperäiseen kanadalaiseen muslimityttöön: Ramadan! Ei ihme, että ne alkaa kokata ja syödä joskus seitsemän aikaan, silloinhan täällä laskee aurinko! Ja tottakai ne tekee sen porukalla ja syö pitkään, nehän ei ole voinut syödä koko päivänä ja ideana on nimenomaan iltaisin sitten juhlia!

Lähiaikoina mulla riittääkin sitten tekemistä joka päivälle. Aamupäivisin on saksaa ja iltapäivisin ohjelmaa. Keskiviikkona on iltapäivä vapaa, mutta eiköhän silloinkin riitä tekemistä. Ainakin siellä maistraatissa pitäisi vielä käydä ilmoittautumassa, pitää lukea tarkemmat ohjeet noista papereista, jotka sain tänään. Myöskään opiskelijakorttiasia ei ole vielä täysin selvä, se pitää ensin leimata voimassaolevaksi. Tämä leimaus vaan pitää tehdä automaatilla, jossa voi maksaa ainoastaan paikallisella pankkikortilla, joten pitää pyytää vaikka Katherinaa tai Stefanieta auttamaan joku päivä. Onneksi sillä ei ole kiire, vaan aikaa on vielä lokakuun 24. asti.

Tänään on muuten ollut tosi kylmä ja sateinen päivä. Laitoin takin alle pitkähihaisen paidan, mutta koululla kaduin sitä, koska toisin kuin olin odottanut, on koululla sisällä ainakin toistaiseksi tosi kuuma. Huomenna teen siis niinpäin, että laitan paksumman takin (sen valkoisen) ja alle t-paidan. Pitänee ottaa mukaan myös sormikkaat, kun iltapäivä tosiaan vietetään kävellen kaupungilla.

Taiteellinen iltapäivä

Tänään siis vietettiin iltapäivä Albertina-museossa. Tuli nähtyä niin Van Gogh-näyttely, museon toinen näyttely kuin myös palatsin alkuperäiseen 1800-luvun tyyliin restauroidut huoneet. Oli ihan kivaa ja kaksi tuntia meni tosi nopeasti. Tuli nähtyä tuon Van Goghin lisäksi mm. Picassoa, Monet'a, Munchia, Chagallia, Cezannea, Rubensia, Michelangeloa jne. Ei tosin mitään heidän kuuluisimpia töitään. Kuuluisin oli ehkä Van Goghin omakuva olkihatussa (http://imagecache2.allposters.com/images/pic/CAR/JG70~Self-Portrait-with-Straw-Hat-c-1887-Posters.jpg), tai minulle ainakin se oli tutuin, sekä yksi Monet'n lummemaalauksista. Mielenkiintoisinta oli ehkä nähdä Van Goghin alkuajan töitä, sekä sitten hänen maalauksiaan mielisairaalassa. Kaikkihan kai muistaakin, että Van Gogh kärsi mielenterveysongelmista ja leikkasi irti oman korvansa. Lopulta hän ampui itseään pellolla rintaan ja kuoli pari päivää myöhemmin. Museon jälkeen mentiin läheiseen kahvilaan, joka sijaitsee vanhassa kasvihuoneessa. Hieno ympäristö, mutta vähän kallis paikka (kaakao maksoi 3,40e). Oltiin siellä ehkä jotain tunti. Mukana oli Marie, Marc, Anna, Stefania, Anders, Vilma, Timea ja Timean unkarilainen ystävä, tosin kaksi viimeistä ei tullut kahvilaan. Museossakin käveltiin lähinnä pienissä ryhmissä, minä Stefanian ja Annan kanssa, ja lopuksi tavattiin ennalta sovitussa paikassa.

Huomenna on täysi päivä, alkaa se orientaatio-ohjelma. Aamulla on tasokoe saksan kurssia varten, sitten rekisteröitymistä, infotilaisuuksia ja iltapäivällä sitä saksaa. Kaksi seuraavaa viikkoa tulen ilmeisesti olemaan taas kohtalaisen kiireinen, tosin tarkka ohjelma saadaan vasta huomenna.

Tänään on muuten ollut tosi kylmä ja huomiseksi luvattu vielä kylmempää, jopa alle +10. Loppuviikosta pitäisi taas vähän lämmetä.

Ai niin, unohdin melkein mainita, että kävin tänään saksankielisen keskustelun, kun tapasin yhden tässä kerroksessa asuvista keittiössä: turkkilainen poika, joka opiskelee WUW:ssa. Saksaksi käytiin siis läpi nää tavalliset tyyliin mistä olen kotoisin, missä opiskelen, missä olen oppinut saksaa, kuinka kauan olen ollut täällä jne. Että kyllä se tästä lähtee! (Varsinkin kun on tuo kahden viikon intensiivikurssi edessä.)