Makea lounas ja päivän hyvä työ

Tänään oli todellakin erilainen lounas kuin yleensä. Olin aamupäivällä koululla keskustelemassa Katherinan kanssa artikkeleista, joista meidän pitää palauttaa ensi viikolla viiden sivun kirjoitelma (siis itsenäisesti tehty, mutta halusimme vähän selvyyttä artikkeleihin keskustelemalla niistä ensin). Kun olimme valmiita, meillä oli ennen saksantuntejani aikaa vajaa puoli tuntia, joten menimme lounaalle koulun ruokalaan. Menimme tällä kertaa paikan yläkertaan, jossa en ole ennen käynyt, ja jossa on tarjolla aina kaksi menuuta (sis. alkukeiton, ruoan ja juoman, vajaa 5e). Erikoista olikin se, että toinen menu on aina makea, ts. sama kuin söisí pääruuaksi alkukeiton ja sitten valtavan jälkiruuan! Halusin kuitenkin kokeilla tätä vaihtoehtoa, kun tarjolla oli vielä erittäin itävaltalaista ruokaa: rahkataikinasta tehtyjä knöödeleitä, happamahkoa marjahilloa ja vaniljakastiketta. Tuntui kyllä hassulta syödä lounaaksi valtava lautasellinen jälkiruokaa, mutta hyvää oli, ja erittäin täyttävää! Ajatella, että opiskelijaravintola tarjoaa lounasvaihtoehdoksi tuollaista!

Saksantuntien jälkeen kotimatkalla poikkesin EuroSparissa ostamassa eväitä huomista bussimatkaa varten. Ovella minut pysäytti kaksi teinityttöä, jotka oli selvästi keräämässä jotain, joten yritin päästä tilanteesta sanomalla etten puhu saksaa. Mutta kun tytöt huikkasivat perään, että he puhuvat kyllä englantia, en voinut olla palaamatta kuuntelemaan. Kouluenglannillaan he selittivät innoissaan olevansa keräämässä ruokaa köyhille yksinhuoltajaperheille, voisin siis ostaa jotain, vaikka cornflakeseja, ja tuoda sen sitten heidän laatikkoonsa, kirkko jakaisi tavarat myöhemmin. Tavaroita hyllystä kärryyn kerätessäni en luonut asialle ajatustakaan, mutta kassajonossa alkoi omatunto kolkuttaa. Tytöt olivat kuitenkin niin nuoria ja innostuneita, voittivat jopa ujoutensa ja puhuivat minulle kouluenglannillaan... Kaikki keksimäni tekosyyt olla ostamatta jotain alkoivat tuntua tyhmiltä. Joo, olen köyhä opiskelija, mutta minultako ei muka liikenisi paria euroa vielä köyhemmille? Matkustelen täällä kuitenkin ympäriinsä, shoppailen jne, eikä talouteni todellakaan siihen kaatuisi. Katolisesta kirkostakaan en juuri pidä, mutta eihän se ole niiden yksinhuoltajaperheessä kasvavien lasten syy, että nimenomaan kirkko haluaa heitä auttaa. Käänsin siis ostoskärryni kassajonosta kohti sitä murohyllyä. Hetken mietin, eikö kannattaisi ostaa ennemmin jotain ravitsevampaa ja terveellisempää, mutta tulin siihen tulokseen, että eiköhän Itävallassakin sosiaaliturva sen verran toimi, etteivät lapset ole kuolemassa nälkään. Haluavat varmaankin ennemmin vaihtelua, ja äidille mahdollisuuden käyttää rahaa muuhunkin kuin ruokaan. Katselin ensin alahyllyn halpoja Spar-pakkauksia, mutta ajattelin sitten, että jos nämä lapset yleensä muroja saavat, niin varmasti juuri niitä muroja. Minä tietysti tiedän, että se on ihan samaa tavaraa kuin siinä silmänkorkeudella olevalla hyllyllä olevassa, kaksi kertaa kalliimmassa brändätyssä paketissa, mutta lapset eivät. He haluaisivat varmaankin edes joskus niitä telkkarissa mainostettuja muroja. Poimin siis hyllyltä jotain Kelloggsin sokerihuurrettuja murontyyppisiä ja suuntasin uudelleen kohti kassaa. Ulkona tytöt kiittelivät kovasti, kun ojensin heille muropaketin muiden lahjoitusten seuraksi. Hymyillen sanoin, etten voinut jättää ostamatta, kun puhuivat kanssani niin hyvää englantia. Mieltä jäi ainoastaan kaihertamaan, olisiko sittenkin pitänyt ostaa enemmänkin tavaraa. Varmasti esim. peruspasta tms olisi tullut tarpeeseen, ja sitten hedelmät, niitä on köyhällä harvoin varaa ostaa... (Hassua sinänsä, että tässä elämäntilanteessa en ikinä ostaisi noita muroja itselleni, pitäisin niitä aivan liian kalliina.)

Opiskelua, opiskelua ja....lisää opiskelua!

Mitään erityisempää kertomista ei ole vieläkään. Opiskelutahti vaan kiihtyy, viimeinenkin kurssi alkaa ensi viikolla. Lisäksi näyttää siltä, että tekemistä on näillä kursseilla todella paljon, erityisesti tällä ja ensi viikolla kun viikonloppuna olen kolme päivää pois maasta. Lähden siis sinne Prahaan, lähtö perjantaiaamuna klo.6.45 ja paluu sunnuntai-iltana kymmenen aikoihin. Olen tosi innoissani, mutta opiskelua tuo kyllä haittaa. Varsinkin kun tänään alkoi yksi uusi kurssi, ja siinä pitää jo maanantaina palauttaa yhdestä casesta ryhmässä tehdyt viisi powerpoint-slidea (olipa hyvää suomea!). Toiset tapaavat perjantaina tehdäkseen niitä, minä lupasin lukea tuota ennen casen ja lähettää sähköpostilla ajatuksiani. Koska huomenna koulu loppuu "jo" puoli viideltä, ehdin varmaan käyttää pari tuntia tuohon caseen ennen pakkaamista ja (toivottavasti aikaista) nukkumaankäyntiä. Kaupassakin pitää käydä ostamassa eväitä matkalle, bussimatka kestää nimittäin monta tuntia. Rahaakaan en ole ehtinyt vaihtaa, joten pitää tehdä se ensimmäisenä Prahassa, tai sitten etsiä automaatti. Muuten kyllä näyttää vähän siltä, että jos aion ehtiä marraskuussa viettämään aikaa Tapaninkin kanssa, minulla ei tämän viikonlopun jälkeen juuri vapaa-aikaa ole ennen joulua. Yhden viikonlopun vie se Pariisin-matkakin! Onneksi muutkaan ei vaikuta kovin innostuneilta työmäärästä. Stefanian kommentti tänään: "Meidän olis kaikkien pitäny mennä vaihtoon johonki Barcelonaan!" (kuvaa hyvin espanjalaisyliopistojen mainetta työskentelyn suhteen, ja Stefania on sentään italialainen!).

(Lähinnä äidille, iskälle, yms: jos ette tiedä, mitä ihmettä nuo caset on, mistä aina puhun, niin tässä kauppakorkeakoulun kuvaus asiasta: "Case-opetus on HSE:ssä käytettävä opetusmuoto. Tällöin opiskelijat kohtaavat konkreettisia liike-elämän ongelmia, joihin he saavat soveltaa teoriatietojaan etsiessään ratkaisuja. Opetus-case tai case-projekti on kuvaus todellisesta päätöksentekotilanteesta organisaatiossa. ".)

Olen sentään ottanut vähän vapaata artikkelien ja casejen lukemisesta ja tiivistelmien yms kirjoittelusta parina päivänä. Sunnuntai-iltapäivänä oli kaunis sää, joten kävelin yhteen puistoon ja siellä puiston ympäri. Oli kyllä todella kaunista: vielä jonkin verran värikkäitä lehtiä puissa ja keltaisia lehtiä paljon kasoina tiellä ja nurmikolla. Lisäksi oli ilmeisesti lumimarjapensaita (ainakin niissä oli valkeat marjat!) ja paljon jotain havupuuta jolla oli punaiset, läpikuultavat marjat. Mahdollisesti marjakuusi, mutta minusta netin kuvissa marjakuusen marjat näyttää enemmän mattapintaisilta? Nämä marjat muistutti punaherukoita väriltään ja läpinäkyvyydeltään. Hyviä arvauksia? Kävelystä ja pelkästä luonnon kauneudesta (ja niistä vanhoista porvaristaloista matkan varrella) tuli kyllä tosi hyvä mieli.

Tänä aamuna taas kävin katsastamassa Lugner-city -ostoskeskuksen. Nimensä keskus on saanut itävaltalaisjulkkis Richard Lugnerin (http://de.wikipedia.org/wiki/Richard_Lugner, http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Lugner) mukaan. Herra on alunperin jonkinlainen rakennuspohatta, mutta ilmeisesti muutenkin julkisuudessa, ehkä vähän Keskisen Vesan tapaan. Tosin Lugner ei ole otsikoissa (ainakaan minun tietääkseni) 18-vuotiaiden brasilialaisteinien kanssa, vaan hän kutsuu joka vuosi vieraakseen Wienin oopperatanssiaisiin (http://de.wikipedia.org/wiki/Wiener_Opernball , http://en.wikipedia.org/wiki/Vienna_Opera_Ball, muistuttanee vähän Linnan juhlia, mielenosoituksine kaikkineen) jonkun julkkiksen. Vieraina ovat vuosien saatossa olleet mm. Joan Collins, Sophia Loren, Sarah Ferguson, Claudia Cardinale, Pamela Anderson&Kid Rock, Geri Halliwell ja Paris Hilton. Viimeksimainittu tosin kuulemma piti bileitä erittäin tylsinä ja poistui varsin aikaisin.

Ostoskeskus ei ollut kovin kummoinen. Jotenkin täälläpäin ei oikein harrasteta isoja ostoskeskuskomplekseja. Kävin sitten vielä Mariahilferstrassella, kun halusin ostaa itselleni lisää luettavaa lähinnä sitä edessä olevaa monen tunnin bussimatkaa ajatellen (Suomesta tuodut ja täällä ostetut luettu, kesken ainoastaan lyhyitä Agatha Christien mysteereitä sisältävä Adventure of the Christmas Pudding). Vaikka aikaa ei muuten fiktion lukemiselle olisikaan, on lisäksi aina kiva lukea edes vähän ennen nukkumaanmenoa. Mukaan tarttuikin 11 eurolla kolme pokkaria: Bill Brysonin Notes from a Big Country, Mary&Carol Higgins Clarkin He Sees You When You're Sleeping ja Meg Cabotin Queen of Babble. Kevyttä lukemista kaikki: ensimmäinen on humoristisia kolumneja amerikkalaisesta elämänmenosta, toinen on joku jouluinen tarina (joku kuolee, mutta saa uuden mahdollisuuden ja auttaa jotain lasta blaablaa, ostin siksi että teki mieli lukea joku lämminhenkinen joulutarina) ja kolmas on ihan peruskevyttä chick littiä, mutta Meg Cabotin pitäisi olla sellanen takuuvarma kirjoittaja, että vaikka juoni olisi täysin huttua niin kirjan parissa viihtyy. Ihan tarkoituksella kevyttä lukemista opiskelujen oheen. Myös tarkoituksella jätin ostamatta fantasiaeepoksia, vaikka sarjoja on mulla kesken, koska niistä ei sitten saa silmiään irti, hetki ennen nukkumaanmenoa venyy kahdeksi tunniksi, ja kirjan loputtua tekee heti mieli rynnätä ostamaan seuraava osa ja jatkaa lukemista, vaikka olisi muutakin tekemistä.

Siinäpä varmaankin taas kaikki tältä kertaa. Palaan varmaan maanantaina (opiskelutilanteesta riippuen, toivottavasti alkuviikosta kuitenkin) kirjoittamaan kolmen päivän matkasta Prahaan. Laitan kameran akun latautumaan, että saatte sitten taas kuviakin!