Ensimmäisen kerran tämän vaihtoonlähdön aikana minua ottaa nyt päähän, kun asiat ei suju. Ja vieläpä siis täällä Suomessa. Kävi nimittäin niin, että erehdyin kyselemään koululta neuvoja, kun ennen lähtöä pitäisi palauttaa kurssisuunnitelma, johon merkitsen kurssit ja aionko sisällyttää ne tutkintooni tai korvata niillä jotain tutkinnossani. Käyn Wienissä yhden kurssin saksaa ja halusin tietää 1. miten tämän voisi sisällyttää tutkintoon, voisiko sillä esim. korvata jotain, ja 2. miten kyseinen kurssi pitäisi merkitä sitten siihen paperiin, kun en vielä tiedä edes kurssin tasoa, tiedän sen vasta lokakuun alussa tehtyäni kurssin tasokokeen (arvelin itse mailissa tasokseni ehkä 4). Kysyin asiaa ensin vaihto-opintovastaavilta. Heidän ainoa vastauksensa oli "voisit kysyä tuota kieltenosastolta". Minua jo vähän arvelutti, koska tuo kakkoskysymys ainakin on selvästi toimiston asia, eikä minusta kuulu kielille, mutta kysyinpä samaa sitten sieltä. Mikä oli vastaus? "Tasosi on luultavasti 4. Katsotaan, mitä sulle annetaan, kun tulet pois. Loppuja voit kysyä vaihtovastaavilta." No mutta kiitos paljon! Enkös minä juuri sieltä kysynytkin aluksi, mutta kun sieltä käskettiin tosiaan kysyä kielistä. Hyvä, että olemme samaa mieltä tuosta tasosta, mutta senkö minä halusin tietää? Joo, en. Ja kiva tietää, että minun pitää täyttää paperit nyt, laittaa niihin jopa, että sisällytänkö/korvaanko, mutta he päättävät asiasta oikeasti vasta jälkikäteen. Tarvitsisin vieläpä tietoa mielellään kevään opintoja suunnitellessani, etten ota turhaa kurssia/jätä kurssia ottamatta, mutta tuo "päätetään sitten kun tulet" kuulostaa pahasti siltä, että päätös tulee joskus pari kuukautta paluuni jälkeen (ja mitä olen kuullut kurssien korvaamisesta HSE:llä, on todennäköisesti tyyliä "olet kyllä opiskellut taloussaksaa toiseksi ylimmällä kurssitasolla saksankielisessä maassa, mutta koska kurssilla ei käsitellä suomalaisia yrityksiä ja se on itävallansaksaksi eikä saksansaksaksi, joudut käymään meillä saman kurssin uudelleen+kolme kurssia jotka auttavat sinua saamaan suomalaisemman ja kauppakorkeakoulumaisemman näkökulman saksan kieleen"). Olisi ollut mukava tietää edes, miten nämä asiat yleensä on hoidettu, kun vaihtareita lähtee kuitenkin aikamoinen joukko koulusta joka vuosi, mutta ei, kukaan ei ikinä tiedä mitään, tai viitsi ainakaan millekään opiskelijoille sellaista tietoa jakaa. Ärsyttää tällainen, että ensin ei lueta/kuunnella edes mitä kysyn ja sitten vaan äkkiä pompotetaan kysymys jollekin toiselle, ettei itse vaan tarvitse vastata mitään. Korkeintaan vastataan johonkin, jota ei edes kysytty.
Palautan sen kurssisuunnitelmapaperin huomenna, saavat sitten tulkita sen saksankurssin miten haluavat. Ainakin olen edes yrittänyt ottaa selvää, miten se olisi pitänyt oikeaoppisesti merkitä. Mikkelissä ei muuten ollut mitään vastaavia ongelmia. Pienessä koulussa on etunsa.
keskiviikko 27. elokuuta 2008
maanantai 25. elokuuta 2008
Tästä se taas alkaa, ja UKK (usein kysyttyjä kysymyksiä)
Lauantai-iltana 30.8. lennän sinivalkoisin siivin Wieniin. Paluulento on näillä näkymin 22.12., vaikka joulun jälkeen palaan vielä takaisin muutamaksi viikoksi. Koska Singaporen-blogini saavutti valtaisan (?) suosion, ja koska tätä on minulta jo ehdtty kysellä, niin tässä se nyt on: blogini Wienistä. Ajattelin aloittaa perinteisesti FAQ:lla, eli UKK:lla, eli usein kysytyillä kysymyksillä. Myönnettäköön, että monia näistä kysymyksistä ei varsinaisesti ole minulta kysytty usein, jos ollenkaan, mutta niihin vastaaminen tässä toivottavasti vähentää niiden esittämistä tulevaisuudessa ja auttaa blogin lukijoita ymmärtämään paremmin, mistä ihmeestä tässä nyt taas kerran on kyse.
Mutta sinähän olit jo vaihdossa?!
No mutta kappas vain, niinpä tosiaan olinkin. Kävi vain niin, että Singaporessa oli yksinkertaisesti niin kivaa, että sieltä palattuani olin kuin lapsi huvipuistossa hyvän laitteen jälkeen: juoksin suoraan takaisin jonon päähän kiljuen "Lisää!" (ehkä myös siskontyttöni Jaanikan sanoja Lintsillä lainatakseni, "Tämä oli paras laite ikinä!"). Onnekseni yliopistojen tutkintouudistus, joka jakoi perinteiset maisterintutkinnot kahteen osaan, kandiin ja maisteriin, mahdollisti sen että pystyn lähtemään vaihtoon sekä opiskelujeni kandivaiheessa (Singapore) että nyt maisterivaiheessa (Wien). Lisäksi pääsin suorittamaan CEMS MIM -tutkintoa, jossa yksi vaatimuksista on vaihtolukukauden viettäminen jossakin eurooppalaisessa yhteistyöyliopistossa.
Siis mikä ihmeen CEMS MIM?
CEMS (Community of European Management Schools) on eurooppalaisten johtavien kauppakorkeakoulujen ja suuryritysten muodostama yhteisö. CEMS-koulussa opiskeleva voi hakea opiskelemaan CEMS MIM (Master's in International Management) -tutkintoa, johon sisältyy erityisiä CEMS-kursseja, vaihto-opiskelu ulkomailla, seminaareja, työharjoittelu ulkomailla, yritysprojekti yms. Valmistuessaan opiskelija saa sekä "perinteiset" KTM:n paperit omasta koulustaan, että CEMS MIM-paperit. CEMS MIM -ohjelma sijoittui v. 2007 toiseksi Financial Timesin toteuttamassa euroopplaisten maisteriohjelmien ranking-tutkimuksessa. Lisätietoa CEMSistä englanniksi löytyy osoitteesta www.cems.org .
Kiinnostuin CEMSistä lukiessani siitä koulun nettisivuilta, muistaakseni olin etsimässä tietoa kauppakorkeakoulun eri maisteriohjelmista. Ohjelma kuulosti heti kuin minulle luodulta: kansainvälistä opiskelua, hyvätasoisia kursseja, vaihtolukukausi, paljon kontaktimahdollisuuksia yhteistyöyritysten kanssa jne. Hakuaika oli sitten viime talvena. Koulun mukaan: "Valinnassa painotetaan opintomenestystä, kielitaitoa sekä soveltuvuutta ohjelman menestykselliseen suorittamiseen. HSE:n CEMS-yrityspartnerit osallistuvat opiskelijavalintaan." Ensin palautin paperihakemuksen, johon piti jo valita haluamansa vaihtokohde sekä liittää mukaan pari lyhyttä esseetä. Myöhemmin sain kuulla että minulle oli varattu kaksi lyhyttä haastatteluaikaa. Molemmissa haastatteluissa oli mukana koulun ja yritysmaailman edustajat. Haastattelut käytiin englanniksi ja kysymykset olivat aika perinteisiä työhaastattelukysymyksiä ("Kerro tilanteesta, jossa sinun on pitänyt vakuuttaa joku jostain.", "Kerro tilanteesta, jossa olet toiminut johtajana.", "Kuinka markkinoisit tätä koulua ulkomaalaisille opiskelijoille?"), lisäksi oli pitänyt valmistella viiden minuutin puhe, jolla vakuuttaa kuvitteellinen työnantaja siitä, että juuri sinä CEMS-opiskelijana olisit paras valinta johonkin työhön. Haastattelut menivät ilmeisesti tarpeeksi hyvin, sillä myöhemmin keväällä sain lukea koulun seinällä olevalta lapulta päässeeni ohjelmaan, vaihtopaikkana Wirtschaftsuniversität Wien, ykkösvaihtoehtoni. Vaikka varsinainen CEMS-vuoteni alkaa vasta piakkoin, olen käynyt muutaman CEMS-kurssin jo viime keväänä osana normaaleja opintojani, ja olin kyllä tyytyväinen kurssien tasoon.
Sinä käytät sitten kaikki mahdolliset vaihtoehdot päästä ulkomaille?!
Niinpä käytän. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi mitään Suomea vastaan, minulla on vain hirveä palo nähdä maailmaa. Sitä on vaikea selittää jollekulle, jolla sitä ei ole, mutta minä haluan nähdä millaista on muualla. Kaikki ne paikat, jotka olen nähnyt kuvissa tai joista olen kuullut, ne pitää nähdä itse. Lisäksi opiskelijavaihto on niin kauhean helppo tapa asua ulkomailla jonkin aikaa. Asunto yleensä järjestyy koulun avulla, toisiin opiskelijoihin on helppo tutustua, opintotuki ja erilaiset apurahat auttavat rahallisesti... Ja tosiaan, minulla oli Singaporessa niin upeaa, että haluan kokea jotain samanlaista uudelleenkin. Olin hakenut tänä vuonna myös tavalliseen vaihtoon, joten jos en olisikaan päässyt CEMSiin, olisin lähtenyt syksyksi vaihtoon joka tapauksessa.
No miksi Wieniin? Olet ainakin tällä kertaa lähempänä!
Joo, olen tosiaan jo kerran ollut kaukana, joten nyt oli jonkin lähialueen vuoro. (Toisaalta minua olisi kiinnostanut myös esim. Kanada, ihan vain että olisin nähnyt onko pohjoisamerikkalainen yliopistoelämä sellaista kuin väitetään, mutta sielläpäin on kovin vähän paikkoja maisteriopiskelijoille, enkä silloin olisi voinut päästä CEMSiin. Ja olihan Singaporessa osin aika angloamerikkalaista.) Päätös Wienistä muodostui ehkä monen tekijän summana. Ensinnäkin, halusin parantaa saksantaitoani, olenhan opiskellut saksan kääntämistä ja tulkkausta vuoden verran yliopistossakin, mutta sittemmin kieli on ruostunut käytön puutteessa. En halunnut tuhlata tätä hyvää pohjaa, joten aloin vahvasti kallistua saksankielisten maiden puoleen. Kun sitten katsoin CEMS-vaihtoehtoja, saksankielisistä Wien kuulosti ehdottomasti houkuttelevimmalta. Olen käynyt Wienissä 18-vuotiaana interreilillä, ja vaikka viivyimme paikassa vain pari päivää, ihastuin kaupunkiin. Juttuhan on nyt niin, että olen aina ollut aikamoinen romantikko ja kiinnostunut historiasta, erityisesti kulttuurihistoriasta ja erityisesti 1700- ja 1800-luvuista. Lisäksi pidän klassisesta musiikista. Voiko siis olla minulle sopivampaa kaupunkia kuin Wien?! (Jos voi, niin vinkatkaa ihmeessä!). Wien on tietysti myös ihanteellisella paikalla matkustelua varten. Vaikuttaa myös siltä, että WUW tarjoaa sijaintinsa vuoksi varsin paljon opetusta liittyen siirtymätalouksiin, ts. maihin, jotka siirtyvät suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Aihe kiinnostaa minua Viron takia, ja olenhan kirjoittanut siitä kandintyönikin.
Mutta entäs Tapani?
No mitäs Tapanista? Olemmehan käyneet saman kokemuksen läpi jo aiemminkin, eikä ongelmia tullut. Tällä kertaa Tapani pääsee myös luokseni käymään viikoksi marraskuussa, liput on jo hankittu. Itse erossaoloaikakin on lyhyempi kuin silloin pari vuotta sitten. Niin, ja olemmehan me tottuneet elämään arkeamme ilman toisen jokapäiväistä fyysistä läsnäoloa muutenkin, skypessä ja mesessä taas voidaan olla yhteydessä yhtä paljon päivittäin kuin normaalistikin. Myönnän kyllä, että Tapanista erossaolo kauhistuttaa minua koko vaihdossa silti eniten. Kultani kyllä tukee minua täysin, kehotti minua ehdottomasti hakemaan CEMSiin jne. Lohduttaudun myös sillä, että kun suhteemme alkuaikoina päätimme, että aina vähintään kerran kuussa on tavattava (normaalisti käytännössä joka toinen viikonloppu, toisinaan useamminkin), niin tänä syksynä tulee vain kaksi kuukautta jolloin tämä ei toteudu. Joka tapauksessa, syksy menee kyllä kuitenkin tosi nopeasti, ja sen jälkeen alkaa horisontissa häämöttää jo valmistuminen ja sen mukana toivottavasti piakkoin vihdoin se muutto yhteen. Parhaassa tapauksessa ehkä enää vuosi (ja jos se kuulostaa sinusta kauhean pitkältä ajalta, niin vertaapa sitä siihen, että sitä on jo nyt pian viisi vuotta odotettu).
Jännittääkö?
Tätä minulta on kyselty kaikkein eniten varsinkin lähiaikoina, mutta totuus on, että oikeastaan ei. Tietysti nyt tällä viikolla on pikkuhiljaa alkanut olla vähän perhosia vatsanpohjassa (ja ennakkoeroahdistusta Tapanista, josta kärsin aina ennen pitempää erossaoloaikaa), mutta ei jännitä ollenkaan samalla tavalla kuin Singaporeen lähtö. Tiedän jo aika pitkälti, mitä vaihdossaolo on, eikä siinä ole oikeastaan mitään, mitä tarvitsisi jännittää. Jos pärjäsin Singaporessa ihan yksin, niin enköhän pärjää Wienissäkin. Minulla on siellä asunto, uusiin ihmisiin tutustuu varmasti, kursseja minun ei ole tarvinnut ennenkään pelätä, ja osaan kieltäkin (ja opin sitä siellä varmasti koko ajan lisää!). Olen myös nähnyt vierestä käytännössä yhden vaihtarin pahimmista painajaisista: Singaporessa erään usalaisen, jo valmiiksi erittäin koti-ikäväisen vaihtariystäväni äiti sai vakavan sairaskohtauksen hänen vaihtoaikanaan. Tyttö lensi kotiin ja palasi takaisin jatkamaan vaihtoaan, kun pahin oli ohi (äiti selvisi hengissä). Minä olen sentään vain muutaman tunnin lennon päässä kotoa. Kauhistuttaa aina ajatella, millainen menolento puolen maailman halki tyttöparalla oli, kun ei voinut tietää, ehtiikö ajoissa... Mutta tuollaisestakin voi siis selvitä! Lopulta tälläkin asialla oli kultareunuksensa, tyttö kertoi, että loppuvaihtoaika oli helpompi kun oli päässyt viettämään välillä aikaa perheensä ja poikaystävänsä kanssa (Jotta ette nyt kuitenkaan luule tätä siirappiseksi "loppu hyvin, kaikki hyvin" -kertomukseksi, niin kerrottakoon, että äiti ei koskaan palannut entiselleen, vaan kuoli joitakin kuukausia myöhemmin. Tytöllä menee kuitenkin muuten hyvin, hän on menossa syksyllä naimisiinkin.).
Enempää kysymyksiä ei nyt tule mieleen, mutta niitä saa toki esittää. Muutenkin kannustan kommentoimaan, Singaporen-blogissani mukavinta olikin varsinkin loppuaikana runsastuneet kommentit ja niistä usein kummunneet keskustelut. Te saatte tietysti tietää blogin avulla, mitä minulle kuuluu, mutta minua kiinnostaa myös teidän kuulumiset. Kommentoimaan siis vain rohkeasti!
Mutta sinähän olit jo vaihdossa?!
No mutta kappas vain, niinpä tosiaan olinkin. Kävi vain niin, että Singaporessa oli yksinkertaisesti niin kivaa, että sieltä palattuani olin kuin lapsi huvipuistossa hyvän laitteen jälkeen: juoksin suoraan takaisin jonon päähän kiljuen "Lisää!" (ehkä myös siskontyttöni Jaanikan sanoja Lintsillä lainatakseni, "Tämä oli paras laite ikinä!"). Onnekseni yliopistojen tutkintouudistus, joka jakoi perinteiset maisterintutkinnot kahteen osaan, kandiin ja maisteriin, mahdollisti sen että pystyn lähtemään vaihtoon sekä opiskelujeni kandivaiheessa (Singapore) että nyt maisterivaiheessa (Wien). Lisäksi pääsin suorittamaan CEMS MIM -tutkintoa, jossa yksi vaatimuksista on vaihtolukukauden viettäminen jossakin eurooppalaisessa yhteistyöyliopistossa.
Siis mikä ihmeen CEMS MIM?
CEMS (Community of European Management Schools) on eurooppalaisten johtavien kauppakorkeakoulujen ja suuryritysten muodostama yhteisö. CEMS-koulussa opiskeleva voi hakea opiskelemaan CEMS MIM (Master's in International Management) -tutkintoa, johon sisältyy erityisiä CEMS-kursseja, vaihto-opiskelu ulkomailla, seminaareja, työharjoittelu ulkomailla, yritysprojekti yms. Valmistuessaan opiskelija saa sekä "perinteiset" KTM:n paperit omasta koulustaan, että CEMS MIM-paperit. CEMS MIM -ohjelma sijoittui v. 2007 toiseksi Financial Timesin toteuttamassa euroopplaisten maisteriohjelmien ranking-tutkimuksessa. Lisätietoa CEMSistä englanniksi löytyy osoitteesta www.cems.org .
Kiinnostuin CEMSistä lukiessani siitä koulun nettisivuilta, muistaakseni olin etsimässä tietoa kauppakorkeakoulun eri maisteriohjelmista. Ohjelma kuulosti heti kuin minulle luodulta: kansainvälistä opiskelua, hyvätasoisia kursseja, vaihtolukukausi, paljon kontaktimahdollisuuksia yhteistyöyritysten kanssa jne. Hakuaika oli sitten viime talvena. Koulun mukaan: "Valinnassa painotetaan opintomenestystä, kielitaitoa sekä soveltuvuutta ohjelman menestykselliseen suorittamiseen. HSE:n CEMS-yrityspartnerit osallistuvat opiskelijavalintaan." Ensin palautin paperihakemuksen, johon piti jo valita haluamansa vaihtokohde sekä liittää mukaan pari lyhyttä esseetä. Myöhemmin sain kuulla että minulle oli varattu kaksi lyhyttä haastatteluaikaa. Molemmissa haastatteluissa oli mukana koulun ja yritysmaailman edustajat. Haastattelut käytiin englanniksi ja kysymykset olivat aika perinteisiä työhaastattelukysymyksiä ("Kerro tilanteesta, jossa sinun on pitänyt vakuuttaa joku jostain.", "Kerro tilanteesta, jossa olet toiminut johtajana.", "Kuinka markkinoisit tätä koulua ulkomaalaisille opiskelijoille?"), lisäksi oli pitänyt valmistella viiden minuutin puhe, jolla vakuuttaa kuvitteellinen työnantaja siitä, että juuri sinä CEMS-opiskelijana olisit paras valinta johonkin työhön. Haastattelut menivät ilmeisesti tarpeeksi hyvin, sillä myöhemmin keväällä sain lukea koulun seinällä olevalta lapulta päässeeni ohjelmaan, vaihtopaikkana Wirtschaftsuniversität Wien, ykkösvaihtoehtoni. Vaikka varsinainen CEMS-vuoteni alkaa vasta piakkoin, olen käynyt muutaman CEMS-kurssin jo viime keväänä osana normaaleja opintojani, ja olin kyllä tyytyväinen kurssien tasoon.
Sinä käytät sitten kaikki mahdolliset vaihtoehdot päästä ulkomaille?!
Niinpä käytän. Kyse ei ole siitä, että minulla olisi mitään Suomea vastaan, minulla on vain hirveä palo nähdä maailmaa. Sitä on vaikea selittää jollekulle, jolla sitä ei ole, mutta minä haluan nähdä millaista on muualla. Kaikki ne paikat, jotka olen nähnyt kuvissa tai joista olen kuullut, ne pitää nähdä itse. Lisäksi opiskelijavaihto on niin kauhean helppo tapa asua ulkomailla jonkin aikaa. Asunto yleensä järjestyy koulun avulla, toisiin opiskelijoihin on helppo tutustua, opintotuki ja erilaiset apurahat auttavat rahallisesti... Ja tosiaan, minulla oli Singaporessa niin upeaa, että haluan kokea jotain samanlaista uudelleenkin. Olin hakenut tänä vuonna myös tavalliseen vaihtoon, joten jos en olisikaan päässyt CEMSiin, olisin lähtenyt syksyksi vaihtoon joka tapauksessa.
No miksi Wieniin? Olet ainakin tällä kertaa lähempänä!
Joo, olen tosiaan jo kerran ollut kaukana, joten nyt oli jonkin lähialueen vuoro. (Toisaalta minua olisi kiinnostanut myös esim. Kanada, ihan vain että olisin nähnyt onko pohjoisamerikkalainen yliopistoelämä sellaista kuin väitetään, mutta sielläpäin on kovin vähän paikkoja maisteriopiskelijoille, enkä silloin olisi voinut päästä CEMSiin. Ja olihan Singaporessa osin aika angloamerikkalaista.) Päätös Wienistä muodostui ehkä monen tekijän summana. Ensinnäkin, halusin parantaa saksantaitoani, olenhan opiskellut saksan kääntämistä ja tulkkausta vuoden verran yliopistossakin, mutta sittemmin kieli on ruostunut käytön puutteessa. En halunnut tuhlata tätä hyvää pohjaa, joten aloin vahvasti kallistua saksankielisten maiden puoleen. Kun sitten katsoin CEMS-vaihtoehtoja, saksankielisistä Wien kuulosti ehdottomasti houkuttelevimmalta. Olen käynyt Wienissä 18-vuotiaana interreilillä, ja vaikka viivyimme paikassa vain pari päivää, ihastuin kaupunkiin. Juttuhan on nyt niin, että olen aina ollut aikamoinen romantikko ja kiinnostunut historiasta, erityisesti kulttuurihistoriasta ja erityisesti 1700- ja 1800-luvuista. Lisäksi pidän klassisesta musiikista. Voiko siis olla minulle sopivampaa kaupunkia kuin Wien?! (Jos voi, niin vinkatkaa ihmeessä!). Wien on tietysti myös ihanteellisella paikalla matkustelua varten. Vaikuttaa myös siltä, että WUW tarjoaa sijaintinsa vuoksi varsin paljon opetusta liittyen siirtymätalouksiin, ts. maihin, jotka siirtyvät suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Aihe kiinnostaa minua Viron takia, ja olenhan kirjoittanut siitä kandintyönikin.
Mutta entäs Tapani?
No mitäs Tapanista? Olemmehan käyneet saman kokemuksen läpi jo aiemminkin, eikä ongelmia tullut. Tällä kertaa Tapani pääsee myös luokseni käymään viikoksi marraskuussa, liput on jo hankittu. Itse erossaoloaikakin on lyhyempi kuin silloin pari vuotta sitten. Niin, ja olemmehan me tottuneet elämään arkeamme ilman toisen jokapäiväistä fyysistä läsnäoloa muutenkin, skypessä ja mesessä taas voidaan olla yhteydessä yhtä paljon päivittäin kuin normaalistikin. Myönnän kyllä, että Tapanista erossaolo kauhistuttaa minua koko vaihdossa silti eniten. Kultani kyllä tukee minua täysin, kehotti minua ehdottomasti hakemaan CEMSiin jne. Lohduttaudun myös sillä, että kun suhteemme alkuaikoina päätimme, että aina vähintään kerran kuussa on tavattava (normaalisti käytännössä joka toinen viikonloppu, toisinaan useamminkin), niin tänä syksynä tulee vain kaksi kuukautta jolloin tämä ei toteudu. Joka tapauksessa, syksy menee kyllä kuitenkin tosi nopeasti, ja sen jälkeen alkaa horisontissa häämöttää jo valmistuminen ja sen mukana toivottavasti piakkoin vihdoin se muutto yhteen. Parhaassa tapauksessa ehkä enää vuosi (ja jos se kuulostaa sinusta kauhean pitkältä ajalta, niin vertaapa sitä siihen, että sitä on jo nyt pian viisi vuotta odotettu).
Jännittääkö?
Tätä minulta on kyselty kaikkein eniten varsinkin lähiaikoina, mutta totuus on, että oikeastaan ei. Tietysti nyt tällä viikolla on pikkuhiljaa alkanut olla vähän perhosia vatsanpohjassa (ja ennakkoeroahdistusta Tapanista, josta kärsin aina ennen pitempää erossaoloaikaa), mutta ei jännitä ollenkaan samalla tavalla kuin Singaporeen lähtö. Tiedän jo aika pitkälti, mitä vaihdossaolo on, eikä siinä ole oikeastaan mitään, mitä tarvitsisi jännittää. Jos pärjäsin Singaporessa ihan yksin, niin enköhän pärjää Wienissäkin. Minulla on siellä asunto, uusiin ihmisiin tutustuu varmasti, kursseja minun ei ole tarvinnut ennenkään pelätä, ja osaan kieltäkin (ja opin sitä siellä varmasti koko ajan lisää!). Olen myös nähnyt vierestä käytännössä yhden vaihtarin pahimmista painajaisista: Singaporessa erään usalaisen, jo valmiiksi erittäin koti-ikäväisen vaihtariystäväni äiti sai vakavan sairaskohtauksen hänen vaihtoaikanaan. Tyttö lensi kotiin ja palasi takaisin jatkamaan vaihtoaan, kun pahin oli ohi (äiti selvisi hengissä). Minä olen sentään vain muutaman tunnin lennon päässä kotoa. Kauhistuttaa aina ajatella, millainen menolento puolen maailman halki tyttöparalla oli, kun ei voinut tietää, ehtiikö ajoissa... Mutta tuollaisestakin voi siis selvitä! Lopulta tälläkin asialla oli kultareunuksensa, tyttö kertoi, että loppuvaihtoaika oli helpompi kun oli päässyt viettämään välillä aikaa perheensä ja poikaystävänsä kanssa (Jotta ette nyt kuitenkaan luule tätä siirappiseksi "loppu hyvin, kaikki hyvin" -kertomukseksi, niin kerrottakoon, että äiti ei koskaan palannut entiselleen, vaan kuoli joitakin kuukausia myöhemmin. Tytöllä menee kuitenkin muuten hyvin, hän on menossa syksyllä naimisiinkin.).
Enempää kysymyksiä ei nyt tule mieleen, mutta niitä saa toki esittää. Muutenkin kannustan kommentoimaan, Singaporen-blogissani mukavinta olikin varsinkin loppuaikana runsastuneet kommentit ja niistä usein kummunneet keskustelut. Te saatte tietysti tietää blogin avulla, mitä minulle kuuluu, mutta minua kiinnostaa myös teidän kuulumiset. Kommentoimaan siis vain rohkeasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)