Suorastaan syntinen päivä

Alkuviikko on ollut aika stressaava, kun on ollut kiire saada kaikki kouluhommat tehtyä ennen Pariisia. Hommat on tullut suurin piirtein valmiiksi, mutta tänään olenkin sitten ollut kaikkea muuta kuin kiltti ja ahkera. Ensinnäkin jätin menemättä saksantunnille, jotta ehdin tehdä muita asioita. Kurssilta kun saa olla kahdesti poissa, enkä ole ollut vielä kertaakaan, ja osa porukasta on jo Pariisissakin. Lisäksi kaikki kurssimateriaali tulee aina nettiin, joten voin sieltä tarkistaa ensi viikolla tärkeimmät jutut. No niin, nyt tämä muuttuu vielä pahemmaksi: en suinkaan ollut poissa ainoastaan ehtiäkseni tehdä enemmän läksyjä (vaikka päiväni niillä aloitinkin), vaan myös ehtiäkseni Mariahilferstrasselle. Sinne minun taas piti päästä kahdesta syystä: oman mielenterveyteni takia (koska tämä pelkkää huoneen ja koulun väliä ravaaminen tekee minut pian hulluksi) sekä siksi, että tarvitsen Pariisiin jonkun paremman käsilaukun illalliselle ja iltamenoihin. Minulla kun on täällä mukanani vain se ruskea, eikä se ole tarpeeksi hieno tai pieni.

Ennenkuin lähdin shoppailemaan kävin koululla tulostamassa lentolippuni ja pinon cv:itä lauantain career forumia varten. Menin myös koululla syömään, ja siellähän minua kohtasikin uusi houkutus: toisena menuvaihtoehtona yläkerrassa oli omenastruudelia. En ole ottanut makeaa vaihtoehtoa niiden topfenknödeleiden jälkeen, joten sorruin houkutuksen edessä. Ai oliko hyvää? No mitäs luulette: iso pala kuumaa omenastruudelia (juuri sopivan kirpeää omenaa, ohut taikina ja isoja pähkinänpaloja, ja mikä parasta: ei rusinoita!), kauhallinen vaniljakastiketta ja iso lusikallinen kylmää, kanelilla maustettua kermavaahtoa. Sain ahdettua itseeni koko annoksen, mutta nyt on kyllä omenastruudelikiintiö vähäksi aikaa täynnä.

Mariahilferstrassella etsiskelin sopivaa käsilaukkua kaikista kenkä- ja vaatekaupoista. Asunahan minulla on mustat suorat housut ja musta toppi. Katselin perusmustia, pieniä käsilaukkuja ja olin jo luovuttamassa ja päättänyt ostaa Espritistä yhden vähän paremmannäköisen, kun päätin vielä käydä Zarassa. Ja siellä se oli: pieni, mutta silti tilava, selkeästi juhlavampi, mustapohjainen mutta runsaasti kirjailtu vintage-henkinen pussukka. Ihastuin, ja kiikutin sen kassalle, vaikka hintaa olikin 60 euroa. Tässä se on:



No niin, pinnaaminen koulusta, jotta pääsee shoppailemaan, lounaaksi jälkiruokaa ja 60e uuteen laukkuun. Montako Ave Mariaa tästä tällaisessa katolisessa maassa saa?

Huomenna lennän päivällä sinne Pariisiin. Illalla on ensimmäinen cocktail-tapahtuma, lauantaina career forum, eli tarkoituksena tutustua esillä oleviin yrityksiin. Illalla on illallinen ja bileet. Sunnuntain aion käyttää joulushoppailuun, ja lento takaisin on vasta ihan illalla. Palaan siis alkuviikosta kertomaan, miten Pariisissa meni. Au revoir!