Augustin, ja muuta Wieniä

Tänään kävin ennen saksantunnille lähtöä asuntolan toimistossa hakemassa allekirjoituksen ja leiman paperiin, joka pitää viedä maistraattiin. Sinne menen huomenna, kun on vapaa iltapäivä. Lisäksi EU-kansalaisten pitää ilmeisesti käydä ilmoittautumassa jossain muuallakin, mutta sinne tarvitsee voimassaolevan opiskelijakortin, joten ensin pitää saada maksettua se maksu. Pitää muistaa tänään mailata Katherinalle ja Stefanielle asiasta.

Saksantunnilla ei tapahtunut mitään erityisempää, paitsi että saatiin moitteita artikkelien huonosta osaamisesta. Ollaan toiseksi paras ryhmä, eikä muisteta silti ihan normaalisanoista, että onko ne der, die vai das. Pitäisi vaan kuulemma ahkerasti päntätä niitä, koska jos ei osaa artikkelia, niin lause menee väärin, vaikka kaiken muun osaisi hienosti.

Iltapäivän ohjelmana oli opastettu kävelyretki Wienin keskustassa. Valitettavasti päivä oli vain huonoin mahdollinen, koska lämmintä on n. 8 astetta, vettä sataa koko ajan (välillä vähemmän, välillä enemmän) ja tuuli on puuskaista. Jäädyttiin jo odottaessa lähtöä tapaamispaikalla, ja myöhemmin osa jätti kävelyn keskenkin, kun ei ollut ottanut tarpeeksi lämpimiä vaatteita. Onneksi olin napannut aamulla sormikkaat mukaan! Kylmä tosin oli minullakin, varsinkin kun jalat kastui. Pysyin kuitenkin mukana loppuun asti, koska opastus oli todella mielenkiintoinen. Sain kuulla paljon tarinoita ja legendoja, joita en ollut Wienistä tiennytkään, sekä nähdä hienoja sisäpihoja jne, joita ei itse olisi tajunnutkaan katsoa. Nyt on Lotalle ja Tapanille jotain näytettävää ja kerrottavaa (toivottavasti vain muistan, missä olimme!).

Mielenkiintoinen oli esimerkiksi tarina Augustinista. Augustin oli wieniläinen laulaja ja säkkipillinsoittaja ruton aikaan (Wienissä oli suuri ruttoepidemia 1679, mikä sinänsä ei ole ihmekään, sillä tuohon aikaan Wienin ydinkeskustan alueella, jossa nykyään asuu n.25 000 ihmistä, asui n.500 000 ihmistä). Tiedättehän,että ruttoaikaan oli tapana yksinkertaisesti heittää ruumiit kadulle, josta ne kerättiin kärryihin ja kuljetettiin joukkohautoihin. No, eräänä iltana Augustin oli ollut ryyppäämässä ja sammui kadulle. Ruumiinkerääjät ottivat Augustinin, heittivät kärryille ja tiputtivat avonaiseen hautaan, josta Augustin myöhemmin heräsi, ruumiiden keskeltä. Augustin huomasi kurjan tilanteensa ja alkoi laulaa, jolloin hänet kuultiin ja löydettiin, eikä hän lopulta saanut edes tartuntaa. Mutta mitä Augustin sitten lauloi? Lienee tuttu kappale teillekin: http://www.kulturumsonst.com/volkslieder/augustin.php (paina vihreää play-nappia, sanat löytyvät alempaa samalta sivulta). Olenkin monesti miettinyt kyseisen kappaleen alkuperää, tai varsinkin tarkoitusta, nyt sen sitten tiedän!

Kävelyretken jälkeen menin Westbahnhofille ostamaan ÖBB:n (paikallinen VR) Vorteilskarten. Kortti maksaa alle 26-vuotiaille 19,90e ja sillä saa 50% alennusta junamatkoista Itävallassa. Sillä saa myös sen Oktoberfest-matkan 75 eurolla, kun hinta olisi muuten 100e. Kannattaa siis jo tuon takia ostaa! Piti muuten tänään nostaa ihan kivasti käteistä, kun huomenna on ilmoittautuminen sinne Oktoberfestiin ja Prahan matkalle, ja ne pitää maksaa käteisellä, Visa ei kelpaa. Prahaan meno maksaa 115e. Pankkiautomaatti oli muuten fiksu, eikä antanut kaikkea nostamaani rahaa satasina, vaan yhden satasen viiskymppisenä ja viitenä kympin setelinä!

Kotiin päästyäni vaihdoin pikaisesti kuivat housut (farkut lahkeista ihan märät), villasukat märkien sukkien tilalle, ja vielä on huopakin hartioilla. Nyt on mukavan lämmin verrattuna iltapäivään. Toivottavasti en vilustunut!

Paikallisista hinnoista vielä loppuun. Stefania kauhisteli, että hän oli käynyt isänsä kanssa Sacherilla, olivat ostaneet kaksi kuppia kahvia ja palan kakkua, ja hinnaksi oli tullut 11e. Mutta eihän tuo ole sen enempää kuin Helsingin paremmissa kahviloissa, ja kyse on sentään Sacherista! Saman huomasin myös tänään. Kävimme kävelyllä myös katsomassa erästä hyvin tunnettua, mutta kallista kahvilaa/karkkikauppaa, jossa mm.pystyi lasin takaa seuraamaan kondiittorien työskentelyä (yksi ei tehnyt muuta kuin rasvasi peltejä koko ajan!). Oppaammekin mainitsi, että paikka on tietysti todella kallis. No ne karkit oli kyllä kauhean kalliita, mutta vilkaisin sitten vitriinissä olevia kakkupaloja: n.4e/kpl! Sehän on halvempaa kuin Helsingissä, ihan Mikkelin hinnoissa! Kannattaa asua Suomessa, eurooppalaisittainkin kalliit kaupungit tuntuvat ihanan halvoilta tai ainakin varsin kohtuuhintaisilta!