Zotter ja Graz

Eilen aamulla oli lähtö jo klo 8, joten aikaisin piti herätä. Onneksi tapaamispaikkana oli bussin 35A päätepysäkki Spittelaun metroasemalla, ja kyseinen bussi sattuu menemään tästä ihan vierestä. Kaksikerroksiseen bussiin pakkauduttuamme lähdimme ensin kohti Zotteria, jonka suklaatehdas sijaitsee n.50 km päässä Grazista. Maisemat oli hienot varsinkin sitten kun käännyttiin moottoritieltä kohti Zotteria: metsäisiä kukkuloita, pieniä kyliä, kirkontorneja, maissipeltoja, kurpitsapenkkejä, auringonkukkia ja jopa jokunen linnoitus kukkulan laella. Olimme Zotterilla ajoissa, joten saimme myös siellä kuvata maisemia jonkin aikaa ennenkuin kierroksemme alkoi.


Näkymä bussin ikkunasta. Valitettavasti vähän tärähtänyt, mutta en ehtinyt ottaa parempaa, kun tie kiemurteli niin paljon.




Näkymiä Zotterilta.

Kierrokselle saimme mukaan englanninkielisen kuulokkeen, josta kuunnella tietoa suklaan tekemisestä. Valitettavasti se jäi vähän sivuosaan, sillä Zotterilla oli aivan käsittämätön määrä mahdollisuuksia maistella suklaata. Ensin maisteltiin perussuklaamassaa, jossa oli eri pitoisuuksia kaakaota, sekä paloina että juoksevana. Sitten maisteltiin tietyistä kaakaopavuista tietyllä alueella tehtyjä suklaita, kyllä ne maistui erilaisilta. Näitä maistelupaikkoja oli kokonainen piiiiiiiiiitkä käytävä täynnä, eri suklaalaatuja yksi toisensa perään. Tämän jälkeen tultiin huoneeseen, jossa maisteltiin juotavia suklaita. Ensin haettiin tiskiltä lasi kuumaa, vaahdotettua maitoa, ja sitten valittiin huonetta koko ajan kiertävistä pienistä "hiihtohisseistä" suklaamaku, joka laitettiin maitoon sulamaan, sekoitettiin ja juotiin. Ei todellakaan maistunut miltään tavalliselta kaakaolta. Koska luulin, että tämä oli kierroksemme päätös (kun koko suklaan teko oli suunnilleen jo selitetty) erehdyin juomaan kaksi kuppia: minttua ja toffeeta.


Juotava minttusuklaa. Tuollainen valkoinen lusikka piti ottaa kierroksen alussa, sitä sitten käytettiin maistelussa.

Valitettavasti olin erehtynyt suklaatarjoilun suhteen ja seuraava huone oli taas täynnä maisteltavaa: tällä kertaa eri raaka-aineita kuorrutettuna suklaalla pieniksi palleroiksi (mm. pistaasipähkinä, suolapähkinä, marjoja, hedelmiä, inkivääriä jne). Tämä oli sitten miltei viimeinen suklaanmaistelupaikka, sillä vielä aivan viimeisessä käytävässä ennen kauppaa voi katsella suklaalevyjen tekoa ja maistella eritäytteisiä suklaalevyjä... En tavannut kierroksen jälkeen yhtään henkilöä, joka ei olisi valittanut syöneensä liikaa suklaata. Minusta tuntui koko loppupäivän, etten halua edes nähdä suklaata enää ikinä.

Zotterin suklaa on erittäin laadukasta, kallista, käsintehtyä, luomua ja reilua kauppaa, kaikkea yhtä aikaa. En voinut vastustaa kaupan houkutuksia, joten jotkut teistä pääsevät vielä maistamaan Zotteria, kannattaa odotella laadukasta suklaajoulua...

Zotterin jälkeen lähdimme kohti Grazia, jonne saavuttuamme meillä oli opastettu kävelykierros. Sää oli hieno: vajaa15 astetta ja aurinko paistoi, oikein kaunis syyspäivä. Graz oli kiva kaupunki, paljon hienoja vanhoja taloja (ei kuitenkaan juurikaan Wienin keisarillista loistoa). Valitettavasti kamerastani loppui akku kesken, mutta tässä joitain kuvia:










Alimpana vanha jesuiittakoulu ja sen pihassa uusi suihkulähde. Tarinan mukaan paavi oli aika hämmästynyt huomattuaan, millaisen suihkulähteen oli hyväksynyt paikan pihaan. Lumiukko on tehty erittäin kalliista marmorista.

Kierroksen jälkeen meille jäi vielä pari tuntia aikaa kierrellä kaupunkia itsekseen. Kävelin lähinnä pääostoskatua ja raatihuoneentoria ympäriinsä, ja ostin supermarketista syömistä ja saksankielisen naistenlehden. Olin halunnut ostaa lehden jo aikaisemmin, ihan vaan koska olisi hyvä lukea mahdollisimman paljon saksaksi ja siitä saisi muunkinlaista kieltä kuin mitä sanomalehdissä on (englanninkielentaitoanikin on parantanut valtavasti enkunkielisten hömppänaistenlehtien lukeminen, tiesin Singaporessa jopa amerikkalaisia paremmin brittiläisiä nuorisosanoja tietyille asioille). Valitsin ensimmäisen näkemäni, kun hintakin näytti olevan vain 1,80e (tosin myöhemmin huomasin, että pienellä luki "Österreich 2e", mutta se on silti huomattavasti vähemmän kuin Suomessa). Selasin lehteä vähän ja ihastuin kertakaikkiaan tähän artikkeliin:



Dirndl on siis se perinteinen eteläsaksalais-itävaltalainen naisten asu. Lisää voit lukea osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Dirndl. Jos et ymmärrä tekstiä, katso ainakin kuvat. Tässä lehdessä aiheeseen perehdyttiin, koska naisilla on tapana pitää dirndliä tai sen muunnelmia Oktoberfestillä. Lehden edellisellä aukeamalla oli artikkeli naisesta, joka etsi täydellistä dirndliä (tai oikeastaan muunnelmaa), koska oli menossa ensimmäistä kertaa Oktoberfestille, ja lehden toimitus sitten etsi hänelle parhaan (ihan siihen perinteiseen muuttumisleikkityyliin). Tässä sitten taas asuvaihtoehtoja asusteineen. Ihanan itävaltalaista (vaikka lehti onkin saksalainen)!

Syötyäni tapasin muutaman muun meidän ryhmästä (kaksi ruotsalaista ja kanadalainen), kävin heidän kanssaan toisessa supermarketissa ja sitten olikin jo aika suunnata takaisin bussille. Paluumatka meni ihan hyvin lehteä lukiessa ja perillä olimme vähän yhdeksän jälkeen. Illalla juttelin vielä netissä sekä Minnan että Mareiken kanssa (kiitos molemmille, oli kivaa!), kunnes oli pakko mennä nukkumaan. Päivä oli kuitenkin varsin väsyttävä.

Tänään menemme katselemaan Schönbrunnin palatsia. Kävin siellä jo silloin reilillä Wienissä Lotan kanssa ollessamme, mutta ei kaikkea muista enää kuitenkaan. Alunperin ohjelmassa olisi ollut vielä piknik Schönbrunnin puutarhassa, mutta ulkona on tuulista, pilvistä ja kylmää, joten se peruttiin. Nyt syön aamupalan ja meikkaan, sitten pitääkin alkaa jo lähteä.