En valitettavasti ole päässyt nettiin hotellin jälkeen, sillä ilmeisesti nettiyhteyden rekisteröiminen vie muutaman päivän, ennen kuin sitä pääsee käyttämään. Olen nyt kahvilassa, jossa on langaton netti. Tässä siis teksti ensimmäisistä päivistä, en tiedä milloin pääsen julkaisemaan lisää.

Maanantaiaamuna heräsin aikaisin ja aamiaisen ja uloskirjautumisen jälkeen astelin katua alas Haus Döblingiin. Laukun kanssa ei ollut ongelmia, koska vaikka se oli painava, koko matka oli loivaa alamäkeä. Myöhemmin huomasin, että myös matka koululle on tästä loivaa alamäkeä, eli tässä kohti taitaa maisema alkaa jo pikkuhiljaa nousta noiksi Wienin kukkuloiksi. Itse Haus Döblingissä oli kyllä lyhyet portaat kahdessa kohtaa, mutta molemmilla kerroilla avukseni riensi miespuolinen henkilö kantamaan laukun. Minua suorastaan nolotti, kun laukku oli niin kauhean painava, eivätkä nämä miehet olleet kovinkaan paljon minua suurikokoisempia. Huomaa, ettei ole tottunut tällaiseen kohteliaisuuteen. (Vertailun vuoksi kerrottakoon, että viimeksi Ouluun mennessäni minulla oli todella painava rinkka, jota en meinannut millään saada heilautettua junan ylähyllylle. Ainoa ahdinkoni huomannut oli varmaankin kahdeksankymmenen paremmalla puolella ollut herra, joka itse käveli vaivalloisesti keppien avulla, eikä siis voinut auttaa. Lopulta sain kuin sainkin rinkan painopisteen sopivasti, että se heilahti hyllylle, johon tämä pappakin totesi suorastaan helpottuneena, että ”no menihän se sinne!”. Myöhemmin kyllä näin erään keski-ikäisen auttavan kahta muuta tyttöä samassa hommassa, mutta hän ei ollut juuri sillä hetkellä paikalla.)

Olin onnekseni toisena jonossa asuntotoimistoon ja pääsinkin huoneeseeni jo pian kahdeksan jälkeen. Onneksi tänne oli hissi, vaikka rappuja tarvitseekin mennä ylöspäin vain yhden kerroksen verran. Huone on ihan ok, aika pieni ja vähän nuhjaantunut, mutta kyllä tässä muutaman kuukauden asuu. Ainoa minua epäilyttävä asia on tuo suihkun katto… WC:thän on käytävällä, samoin keittiö.

Huone, kuvan ulkopuolelle vasemmalle jää suihkukoppi.

Suihkun katto.

Ehdin hyvissä ajoin koululle, mutta siellä sitten menikin vähän etsiskelemiseksi. Onnekseni minulta tultiin kysymään saksaksi, tiedänkö missä kyseinen huone on, joten vastasin ensin saksaksi, että en ja sitten englanniksi, että etsin itsekin kyseistä huonetta (kysyjänhän täytyi joka tapauksessa olla CEMS-opiskelija). Kyseessä olikin italialainen Stefania ja hänen paikallinen buddynsa, joten liityin heidän seuraansa. Huone löytyi lopulta, kun buddy kysyi sitä infosta. Infomiehen vastaus sai kyllä sekä minut että Stefanian suorastaan epätoivoisiksi saksantaitojemme suhteen, kun miehen suusta tuli varsin paksua itävallansaksaa. Muutenkin olen huomannut, että nuorten puhetta kyllä ymmärtää, mutta vähän vanhemmat ihmiset kuulostaa tosi jännältä.

Block seminar vaikuttaa tähän mennessä varsin kivalta. Luennoitsijat ovat mukavia, luennot ovat olleet hyviä, vierailevat yritysmaailman edustajat kiinnostavia, ja uusiin ihmisiinkin olen tutustunut. Eniten olen aikaa viettänyt ruotsalaisen Idan ja paikallisten Stefanien (siis eri kuin se italialainen!) ja Katharinan kanssa, joiden kanssa teen seminaarin ryhmäprojektia. (Mukavia tyttöjä, ja tosi nättejä: sellaisia tummahiuksisia, ruskeasilmäisiä ja pienikokoisia. Katharina onkin puoliksi kreikkalainen.) Seminaarin ohjelma on kyllä varsin täysi ja jopa lounaalla käydään yhdessä koulun lähellä sijaitsevassa ravintolassa. Paikka vaikuttaa kivalta, mutta ei valitettavasti ole oikein tehnyt vaikutusta. Saamme aina valita ruuan kahdesta vaihtoehdosta ja eilen melkein kaikki ottivat gnoccheja, joissa piti olla ”häivähdys” chiliä. No oli kyllä vähän enemmän kuin häivähdys, aika monet pyysivät lisää juotavaakin. Oli jopa minusta vähän liian tulista. Sattuipa sitten vielä niin, että minun kanssani samassa pöydässä oli tuon ryhmäni lisäksi yksi saksalainen, kroatialainen Danielle ja tanskalainen Marie. Juttu vaan on niin, että Ida on ilmeisesti asunut Saksassa, Marie on ollut siellä vaihdossa ja töissä ja Danielle opiskelee tutkintoaan WUW:ssa. Kieli siis vaihtui aika pian saksaksi, ja vaikkakin se minulle sopi ja ymmärsin kyllä suurimman osan, oli keskusteluun osallistuminen aika vaikeaa. Edelleen suorastaan nolottaa, kun ryhmätyötä tehdessä puhutaan lähinnä minun takiani englantia, en todellakaan ole tottunut olemaan se huonoiten jotain kieltä osaava! Niin, se toinen asia, joka tuossa meidän lounasravintolassamme häiritsee, on palvelu: tänäänkin tultiin paikalle n.klo.12 ja viimeiset saivat ruuan eteensä 13.15, kun lounaan jälkeen olleen kokeen oli tarkoitus alkaa 13.30. Tänään muuten saatiin ruoaksi sitten sitä kuuluisaa wieninleikettä, oli aika hyvää.

Eilen teimme tuntien jälkeen vielä ryhmäprojektia, ja illalla olisi voinut lähteä vielä verkostoitumaan paikallisen CEMS-klubin kanssa parille drinkille. Valitettavasti suurin osa porukasta oli niin väsynyttä ja halusi vielä opiskella koetta varten, ettei osanottajamäärä ollut ollut kovinkaan suuri. Myönnän, etten minäkään ollut mukana, olin yksinkertaisesti aivan liian väsynyt, kun en ollut jännitykseltäni nukkunut edellisiä öitä kovinkaan hyvin. Eipä mitään, ei siellä ollut paikalla ollut kuulemma niitä CEMS-klubilaisiakaan… Vietin illan lähinnä tutkien asuntolaa, mm. missä on pesukoneet jne, ja kävin nukkumaankin jo yhdeksältä.

Tänään oli siis aamupäivällä luento ja sen jälkeen tunnin pituinen koe artikkeleista, jotka meidän oli pitänyt lukea etukäteen. Kokeen jälkeen menimme neljästään läheiseen kahvilaan tekemään ryhmäprojektia, koska siellä oli ilmainen langaton netti. Oli aika kivaa, join siinä samalla kahvilan itsetehtyä sitruunalimonadia, jossa oli jäitä, sitruunanpaloja ja mintunlehtiä mukana. Aika hyvää tuossa +25 asteen helteessä… Joku sanoi katsoneensa säätiedotuksesta, että tämän viikon olisi vielä lämmintä, mutta sitten viilenee.

Täksi illaksi ei ollut ohjelmaa, joten kävin läheisessä Eurosparissa täydentämässä varastojani. Ostin mm. henkareita, kattilan, ruokailuvälineitä, pussipastaa, käsirasvaa, nenäliinoja jne. Hinnat näyttävät toistaiseksi siltä, että esim. maitotuotteet (paitsi juusto) on aika samanhintaisia kuin Suomessa, hedelmät suunnilleen Suomen tarjoushintaisia (ostin itsekin tosin vain tarjoushedelmiä), juomat huomattavasti halvempia. Lihasta en osaa vielä sanoa mitään, paitsi että leikkeleet on ehkä halvempia. Juustoa ostaessa on ongelmana, että tarjolla on vain joko 45% rasvaa sisältäviä tai sitten jotain todella vähän rasvaa sisältäviä juustontapaisia laihdutustuotteita.

Tässä poimintoja viime päivien ostoksistani:
Irtonektariinit 1,79e/kilo
Luumut 1,19e/kilo (nämä olivat kyllä tarjouksessa Suomessakin lähtiessäni)
Kirsikkaterttutomaatit 1,24e/500gr
Mineraalivesi n.70snt/1,5l
Knorr Spaghetteria-ateriat 1,89e/kpl, paitsi jos ostat enemmän kuin kaksi, jolloin 1,19e/kpl
Laastarilajitelma Salvequick 1,59e
Always 2,59e/pkt
Nenäliinat 9xpieni taskupakkaus 0,99snt
Ruokailuvälineet n. 1e/kpl (kahvilusikka 79snt, haarukka 99snt, veitsi 1,29e)
Ja Tapanin iloksi jotain, mitä en ole ostanut, mutta piti katsoa hinta:
Coca-Cola Light 1,5 l 1,49e/pll, 2l 1,89e/pll, 0,5 l 0,89e/pll, limsa-automaatista 1e/pll

Haluaisin myös huomauttaa, etten ole toistaiseksi käynyt missään halvassa supermarketissa, ainoastaan tuossa Eurosparissa, joka ei ilmeisesti kuitenkaan ole niitä halvimpia. Onpahan vain lähin iso, jonka olen löytänyt.

Jouduin käymään tänä aamuna muuten uudelleen tuolla asuntotoimistolla, kun oli erinäisiä kysymyksiä. Sain vuokranmaksua varten kansainväliset pankkitiedot, ja sainkin vuokran laitettua maksuun sillä kahvilan nettiyhteydellä. Pesukoneet toimii sirukortilla, joka mun pitää hankkia pankista. Onneksi tossa on pankki tien toisella puolella. En tosin ehdi sinne ennen kuin ensi viikolla, koska se on auki vain puoli neljään, torstaisin puoli kuuteen tms. Tuntuu kyllä jopa suomalaisesti tosi rajoittuneilta nämä paikallisten aukioloajat. Eurosparkin mainostaa ylpeänä olevansa NYT AUKI PIDEMPÄÄN, ts. puoli kahdeksaan ma-to ja perjantaisin kahdeksaan.

Huomenna onkin jälleen koko päivä ohjelmaa. Luennon ja lounaan jälkeen on tutustumiskäynti Augarteniin, joka on ilmeisesti hieno posliinivalmistaja. Illalla on vuorossa Heuriger, eli paikallinen viinitupa. Seuraavan kerran vapaata aikaa taitaa olla torstai-iltana, riippuen tosin siitä, missä vaiheessa perjantaina esitettävä projektimme silloin on. Aiheena on muuten tirolilainen yritys, joka valmistaa kinkkua yms (siis sellasta parmankinkkutyyppistä) ja sen laajentuminen Itä-/Keski-Eurooppaan.

Loppuun vielä oppimani uusi saksankielen sana. Zwetschken (minun sanakirjani mukaan kyllä Zwetschgen, tuo toinen on Eurosparin kirjoitustapa, kumpi on oikein Mareike?) tarkoittaa niitä violetteja pitkänomaisia luumuja, jotka ovat juuri nyt tarjouksessa. Plaumen on taas ilmeisesti niitä punaisia ja keltaisia pyöreitä luumuja. Suomessahan ne on siis kaikki vaan luumuja. Vai onko tässä jokin Itävalta-Saksa -ero?