Viiniä ja kalaa

Keskiviikkoinen viininmaistajaisilta oli ensimmäinen sosiaalinen tapahtuma ties kuinka pitkään aikaan (ryhmätyötapaamisia kun ei lasketa). Suomessahan tämä ei olisi mitenkään kummallista minulle, mutta vaihdossa on tarkoitus tehdä muutakin kuin opiskella (vaikka WU Wien ja CEMS ovat selvästi eri mieltä). Kun tuotot vielä menivät hyväntekeväisyyteen, päätin siis osallistua. Ja ihan kiva ilta olikin. Porukkaa ei kai ollut paikalla ihan niin paljon kuin järjestäjät olisivat toivoneet, mutta löysin heti vaihtareita ja paikallisia tämän vuoden CEMS-opiskelijoita ryhmittyneenä yhteen, joten liityin heidän seuraansa. Tarjolla oli juustoja ja erilaisia leipiä, joista erityisesti yksi sekaleipä oli tosi herkullista: jotenkin se rapea kuori ja pehmeä sisus muistutti tuoretta ruisleipää. Viinit maisteltiin kierroksittain niin, että ensin viinintuottajan edustaja kertoi viinistä ja miten sitä pitäisi katsella, haistella ja maistella, ja sitten tarjoilijat kävivät kaatamassa jokaiselle puolisen lasia. Kierroksia oli viisi, neljä valkoviiniä ja yksi punaviini, ja jokaisen kierroksen välissä aikaa noin puoli tuntia. Täytyy myöntää, etten kyllä juurikaan huomannut eroja suurimman osan valkoviineistä välillä.

Viinien välillä aika meni juustoja syödessä ja jutustellessa. Juttua riitti tietysti sitä enemmän ja sitä tuntemattomampien kanssa, mitä pitemmälle viininmaistelu ehti. Keskusteltiin mm. revontulista (tämä tuntuu aina kiehtovan ulkomaalaisia), talvesta, entisistä vaihtokokemuksista ja matkustelusta. Törmäsinpä myös mielenkiintoiseen seikkaan, mitä en ole ennen tullut ajatelleeksi. Kun puhuimme talvesta eri maissa, lumen määrästä jne, ja selitin jotain Rantasalmen oloista verrattuna Helsinkiin, paikallinen tyttö kysyi minulta, millä korkeudella Rantasalmi sijaitsee. Hämmennyin, koska olin juuri selittänyt sen olevan 300 km Helsingistä pohjoiseen, joten selvästikään hän ei sitä tarkoittanut. Pyysin tarkennusta, ja tyttö sanoi "Niin, korkeus (merenpinnasta)". Vieläkin hämmentyneempänä naurahdin ja vastasin, ettei minulla ole aavistustakaan. Tilanne selvisi vähän myöhemmin kun eräs paikallinen selitti kotikylänsä sijaintia: 500m ylöspäin kaupungista X. Niinpä tietysti, alppimaassa paikan ilmastoon vaikuttaa toki enemmän se, miten korkealla vuoristossa se sijaitsee kuin sijainti pohjois-etelä-suunnassa! Minä olen tottunut, että jos kysytään, miten korkealla jokin paikka sijaitsee, siihen vastataan tyyliin "Kuopion korkeudella" tms.

Keskustelimme myös autojen talvivarustuksesta pikaisesti. Täällä käytetään kitkarenkaita talvella, mutta koska "eihän niillä selviä ollenkaan maaseudulla" (Ha! Wieniläisetkin sen tietää!), on kaikilla myös ketjut. Nastarenkaat on kielletty. Lumiolosuhteet taitavat kuitenkin olla toiset kuin Suomessa, koska yksi paikallinen selitti, miten he eivät päässeet kolmeen päivään ulos kotoa lumisateen takia. Olisi pitänyt kysyä paikallisesta aurausjärjestelmästä ja sen toimivuudesta.

Kotiin lähdin viimeisen viinilasillisen jälkeen joskus ennen yhtätoista. Laiskotti, joten otin bussin, kun se sattui juuri olemaan pysäkillä. Keskiviikkoiltana yhdentoista aikaankin bussi oli melkein täynnä.

Toinen asia, josta minun piti kirjoittaa, on keskieurooppalainen kalansyöntikulttuuri. Perinteisestihän Suomi on maa jossa syödään kalaa, mutta nykyään kalaa taitaa syödä lähinnä vanhempi sukupolvi, nuoret eivät juuri ollenkaan. Tämä ei vaikuta olevan samoin keskieuroopassa. Mensassa on usein tarjolla kalaa (tosin usein paneroituna fileenä), viimeksi tänään, ja hyvin vaikuttaa käyvän kaupaksi opiskelijoillekin. Lisäksi viimeksi kun kyselin tanskalaiselta Josefinelta, tietäisikö hän mitä kalaa syömämme pangasius on, Josefine vastasi tuntevansa kalan vain sillä nimellä ja ostavansa sitä usein Tanskassa, koska se on halpaa ja vähäruotoista. En tunne Suomessa ketään ikäistäni, joka ostaisi kaupasta oikeaa kalaa (en laske nyt mukaan kirjolohta tai tuttavilta saatuja lahjoituksia)! (Pangasius muuten on suomeksikin pangasius ja tulee Aasiasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pangasius ). Tänne on myös levinnyt saksalainen Nordsee-ketju (http://www.nordsee.de ), joka myy kalasta tehtyä pikaruokaa (sämpylöitä, hampurilaisia, kalapaloja). En usko, että ketju menestyisi Suomessa, nuorisolla on niin suuria ennakkoluuloja kalaa kohtaan.

Mistä nämä erot sitten johtuvat? Miksi suomalaiset nuoret eivät tykkää kalasta? Johtuuko se siitä ainaisesta kouluissa ja päiväkodeissa tuputettavasta pakasteseistä (jota minä inhoan, enkä suostuisi edes kalaksi kutsumaan), vai mistä? Yksi selitys tuli mieleeni tänään popsiessani mensassa Schollenfilet-annostani (joka myöhemmin wikipediaa tutkiskelemalla osoittautui punakampelaksi http://fi.wikipedia.org/wiki/Punakampela ): katolilaisuus! Perinteisesti kai kalaa on ainakin täällä Itävallassa syöty paastopäivinä eli perjantaisin. Mutta ei se voi pelkästään perinteistä johtua, onhan kala Suomessakin perinteistä ruokaa. Kertokaa siis minulle: miksi niin monet suomalaiset nuoret välttävät kalaa? Toisaalta, enhän osta kalaa minäkään, ainoastaan tarjouskirjolohta silloin tällöin. Ja miksi en osta? Koska en ole tottunut valmistamaan sitä, puhdistamisesta puhumattakaan. Se taas johtuu osin tarjonnasta: lohta ostan, koska se on valmiiksi fileinä. Ja tarjontaa ei tietysti ole, koska kysyntää ei ole.

Ehkäpä nämä kalapohdiskelut riittävät tältä päivältä. Huomasin Volksoperan ohjelmistosta, että tänä iltana on vuorossa Leharin Iloinen leski (http://fi.wikipedia.org/wiki/Iloinen_leski ), joten päätin viettää vapaaillan koulutöistä sen parissa. Lähden siis metsästämään taas joko niitä 10e halpoja opiskelijalippuja tai seisomapaikkoja. Lisäksi Timea kiinnostui suunnitelmasta (unkarilaisena Lehar on hänelle tietysti tuttu), ja sovimme tapaamisen Volksoperalla puoli tuntia ennen näytöksen alkua. Operetti-ilta edessä siis!