...Ja vei minulta työhaastattelun. Se ainoa firma, johon sain työhaastattelun Pariisin career forumiin ilmoitti nimittäin tänään sähköpostilla peruneensa kaikki haastattelut, koska "olemme valinneet tänä vuonna jo niin paljon hyviä kandidaatteja, ja yritämme muutenkin pitää kulut kurissa" tms. Toisin sanoen siis eivät voi palkata uusia, kun entisiäkin pannaan pihalle... Ilmoittivat kyllä haluavansa haastatella taas ensi vuonna. Paikalle ovat kuitenkin tulossa. Minusta on vähän nurinkurista lopettaa haastattelujenperuutusmaili sanoihin "Nähdään pian career forumissa!". No, kai niiltä voi silti käydä kyselemässä rekrytointimahdollisuuksia Suomessa, lähinnä kun tuntui että tuo maili koski kansainvälistä yliopistosta valmistuneille tarjottavaa ohjelmaa.
Harmittaa tietysti, mutta en niinkään pelkää jääväni kokonaan ilman töitä. Olen varma, että pääkaupunkiseudulta löytyy aina jotain, jopa jotain parempaakin. Harmittaa se, että tunsin tuon olevan mahdollisesti vihdoin askel kohti mahdollisuutta muuttaa yhteen Tapanin kanssa (vaikka en edes oikeasti tiennyt, oliko se) ja nyt se otettiin minulta pois. Ongelmana kun on, etten haluaisi mitä tahansa työpaikkaa (kun tutkimustenkin mukaan se ensimmäinen on tärkeä), mutta Oulusta taitaa hakemaani olla vaikea löytää. Tulee vain pieni epätoivo, kun toivon niin kovasti että tämä monen vuoden odotus loppuisi ja pääsisimme vihdoin olemaan niinkuin muutkit parit. Te ette taida aina tajutakaan, miten vaikeaa tämä joskus on, minusta tuntuu että kaikki on vain niin tottuneita siihen, että Sirje asuu ties missä (Mikkelissä, Singaporessa, Helsingissä, Wienissä) ja Tapani Oulussa. Tilannetta ei juuri auta, että tiedän itse myötävaikuttaneeni tähän suuresti laittamalla koko ajan opiskelun ja uran parisuhteen edelle: minulle on ollut tärkeämpää saada juuri haluamani tutkinto tunnetusta koulusta tai päästä ulkomaille kuin asua rakkaani kanssa. Ja kunnianhimoni varmasti säätelee päätöksiäni jatkossakin. Olisi paljon helpompaa, jos voisin vain tyytyä olemaan jokin pikkusihteeri jossain pikkuyrityksessä ja asua onnellisena perheen kanssa jossain pikkukylässä loppuelämäni. Monet muutkin ihmiset tekee niin, miksi minun pitää aina kaivata kauemmas ja korkeammalle?
Lähden tästä hukuttamaan harmiani CEMS-viininmaistajaisiin. Sisäänpääsymaksusta (15e) ainakin osa menee hyväntekeväisyyteen ja tarjolla on jonkun tunnetun viinintuottajan viinejä sekä ilmeisesti juustoja lisäksi. Kuulostaa ainakin kivalta, toivottavasti tulee parempi mieli. Ja sinä lukijani, jos sinä saat käydä joka ilta nukkumaan kultasi viereen ja herätä hänen vierestään joka aamu, tai jos yleensäkin normaalitilanteessa näet häntä useammin kuin kolmesti kuukaudessa, niin mene nyt ja anna kullallesi pusu. Jotkut meistä haluaisivat tehdä niin, mutta eivät voi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hm,vai oli hyvästely helppo!viittaan edelliseen blogiin.Kyllä se ikävä vaan siellä pohjalla on.
Tiedän,nyt noin 30 vuoden jälkeen olen saanut iskän viereen iltaisin.Aamuista en mainitse mitään.
Mikä on vaihtoehto?Sekö,että työpäiväaamuina ei jaksa pedistä nousta,kun töihin meno on raskasta,mutta mentävä on.Montakymmentä vuotta!Katkeruutta,toisten syyllistämistä!
Olen kuunnellut monta sellaista elämäntarinaa!Siinä on kärsineet läheisetkin.Rakkaus ja itsensä sekä toisen kunnioitus ovat kadonneet silloin.
Kultasein,olen varma,että kun yksi ovi ehkä sulkeutuu,niin monta muuta avautuu.
Mene avoimin mielin Pariisiin ja ota siitä irti kaikki mitä saat!
Kovasti haleja!
Rakastaen äiti ja iskä,joka väitti olevansa huono kannustamaan!
((((Sirje)))) <--- tuo on siis iso halaus Sirjelle, tiedoksi teille, ketkä ette aina näitä teinien höpötyksiä ymmärrä :D
Mä olenkin oikeastaan ihmetellyt jo pari vuotta, miten hyvin olette sopeutuneet tuohon enemmän ja vähemmän pitkään välimatkaan. TIEDÄN kuitenkin, ettet sä jaksaisi olla mikään pikkusihteeri (muistelepa vaikka kesää ja miten tylsää eräässäkin firmassa oli aina toisinaan, kun ei ollut haasteita ja riittävästi tekemistä). Kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan uran ja perheen välilä enää nykymaailmassa, mutta näin silti tapahtuu. Ja miksi naisen pitää aina olla se joka joustaa? Tietysti tässä tapauksessa ymmärrän että Tapanilla vielä luvut kesken, joten sinun olisi helpompi muuttaa, kun valmistut todennäköisesti ensin.
Itsekin välillä mietin oliko ihan typerää minulta hankkia koulutus "vain" ammattikorkeakoulusta, eikä tähdätä pidemmälle, tosin pelihän ei ole menetetty, aina voin palata koulunpenkille... Sinulla on vielä enemmän lukupäätä, joten käytä se! Epätoivon hetkellä muista aina, että ennen mentiin 5 laudaturin papereilla pankin kassalle töihin, kun poikaystävä pyysi jäämään kotiseudulle... erohan siitä ennen pitkää tuli. Tapani (ymmärtääkseni) kannustaa sinua kuitenkin opiskelemaan, joten käytä se mahdollisuus, siinä vaiheessa kun on asuntolaina ja kiljuvat kakarat, niin ei helposti enää opiskellakaan.
Lähetä kommentti