Nörtti lempipuuhassaan (ja jotten nyt saisi valitusvyöryä tuon sanan käytöstä poikaystäväni yhteydessä, niin valaisen tässä kaikkia, että minulle se ei suinkaan ole mikään haukkumasana, vaan suorastaan kunnianosoitus :) ).
Rakas nörttini siis saapui Wieniin lauantaiaamuna reilu viikko sitten. Tein koko edellisen viikon kouluhommia normaaliakin ahkerammin, että jäisi enemmän aikaa yhdessäololle, ja aika hyvin se onnistuikin. Olin siis Tapania vastassa kentällä ja tuotuamme tavarat minun huoneeseeni lähdimme katselemaan päänähtävyyksiä, sama kierros siis kuin Lotan kanssa: ensin Ringiä pitkin katselemassa yliopistoa, raatihuonetta, parlamenttia jne, sitten Hofbugin läpi, kävely Stephansdomille ja siitä oopperalle. Sää oli valitettavasti aika harmaa, vaikka aamun sade onneksi loppui ennen kierrosta. Raatihuonelle oli jo pystytetty adventtitoria ja jouluvalotkin oli paikallaan, eivät vain vielä toiminnassa. Kävimme myös Mariahilferstrassella, jossa söimme lounasta Kentucky Fried Chickenissä, koska Tapani halusi maistaa niitä kuuluisia kanapaloja.
Palasimme kävelyretken jälkeen kaupan kautta huoneeseeni, jossa lepäilimme jonkin aikaa. Illalla tuntui kuitenkin, että olisi vielä hyvä lähteä johonkin, joten menimme keskustaan yhteen Aida-kahviloista syömään suklaakakkua, ja kävelimme sitten vielä päivän kävelyreittiämme läpi iltavalaistuksessa.
Aidassa: cokista, Mozart-kakkua ja tryffelikakkua. Tapanin takaa näkee tryffelikakun tarjoushinnan: 2,10e/pala! Mozart-kakku muistutti Sacheria, mutta hillon tilalla oli marsipaania.
Sunnuntaipäivän vietimme luonnonhistoriallisessa museossa. Katsottavaa oli niin näyttelyssä kuin itse rakennuksessakin, ja kävi samoin kuin taidehistoriallisen kanssa: kaikkea ei meinannut millään jaksaa. Täytetyt eläimet, jotka minua kiinnostivat eniten, olivat vieläpä kaikkein viimeisenä. Esillä oli myös kuuluisa Willendorfin Venus (http://fi.wikipedia.org/wiki/Willendorfin_venus). Pysähdyimme välillä museon kahvilaan lepäämään, ja koska oli lounasaika, päätimme syödä samantien pastaa. Valittavana olisi myös ollut salaatteja, jotka eivät aluksi kuulostaneet houkuttelevilta, kunnes näimme tarjoilijan kantavan salaattikulhoja poislähtiessämme. Olimme molemmat samaa mieltä: olisi kannattanut sittenkin ottaa salaatit.
Tapani ja pastaa.
Sunnuntai-iltana minä menetin hermoni powerpointin parissa yhden koulutehtävän kanssa ja Tapani kulutti aikaansa omalla läppärillään. Myöhemmin kävimme vielä pienellä kävelyllä ja otimme lopuksi pizzat läheisestä pizzeriasta.
Maanantaina minulla oli koulua puoli yhdeksästä kuuteen, mutta välissä onneksi muutama hyppytunti, joten Tapani tuli seurakseni koululle lounaalle. Sillä aikaa kun minä ahkeroin, Tapani kävi keskustassa katsastamassa paikallisen Games Workshopin. Illalla ostimme tuorepastan ja tomaattikastikkeen seuraksi pullon valkoviiniä, maksoi euron! Lopputulos todisti, että emme ilmeisesti tiedä viineistä mitään: meistä se oli ruuan kanssa ihan hyvää. Erittäin hyvä hinta/laatu-suhde! Söimme pastaa ja katsoimme Tapanin läppäriltä sitä minun aiemmin ostamaani Teho-osaston kuudetta tuotantokautta (on muuten eka tuotantokausi, jossa on Kovac, ah sitä komeutta...).
Tiistaina menimme Palais Liechtenstein - taidemuseoon, joka oli kyllä pettymys. Sisäänpääsy maksoi kympin, eikä opiskelija-alennuksia ollut. Palatsi itsessään oli kyllä hieno, mutta kokoelma harmittavan pieni. Kirjasto tosin oli upea. Vierailun jälkeen kävimme jälleen Aidassa kakulla, pikaisesti Mariahilferstrassella ja sitten takaisin kämpälle, koska vatsani tuli kipeäksi. Loppupäivä menikin peiton alla katsellen Teho-osastoa. Minulle nousi ilmeisesti jopa kuume, ei tosin ollut mittaria, mutta palelin siihen malliin ja Tapani valitti minun hehkuvan kuin patteri. Tapani kävi itselleen illallisen läheisestä Schnitzelhausista, joka on pikaruokaketju jossa myydään schnitzeleitä. Tapanin uusi lempipaikka...
Keskiviikkona vietimme aamupäivän vielä kotona, mutta koska oloni oli jo huomattavasti parempi, menimme Mariahilferstrasselle ostamaan joululahjaa Veeralle (Tapanin pieni veljentyttö). Tuli ostettua myös vähän muitakin joululahjoja. Pitkään en kuitenkaan kaupungilla jaksanut, joten ilta kului pienten kouluhommien ja Teho-osaston parissa.
Torstaina minulla oli taas koulua, joten söimme siellä, minä menin saksantunnille ja Tapani taidehistorialliseen museoon. Tuntieni jälkeen tapasimme kaupungilla ja kävimme vielä katselemassa paria kauppaa ennen kotiinpaluuta. Mitenkö vietimme illan? Teho-osastoa katsellen tietenkin, illallisena Tapanin iloksi schnitzeliä.
Perjantaiaamuna kävin koululla yhdessä ryhmäprojektitapaamisessa ja sitten lähdimme Heeresgeschichtliches Museumiin, eli sotahistorialliseen museoon. Museo oli isompi kuin odotimmekaan ja ehdottomasti opiskelijahinnan (3,30e/hlö) arvoinen, jos aihe ollenkaan kiinnostaa. Meitä molempia kiinnosti eniten näyttelyn aloittanut kolmikymmenvuotisen sodan osio (http://fi.wikipedia.org/wiki/30-vuotinen_sota), vaikka ei niinkään sodan syyt tai kuka voitti (tämä jäi meille itseasiassa epäselväksi). Tapani oli innoissaan valtavista aikalaismaalauksista, joista näki sotataktiikan kun taas minä katselin innokkaana sotilaiden pukeutumista ja varusteita. Itse rakennuskin oli muuten tosi upea: http://de.wikipedia.org/w/index.php?title=Bild:Arsenal_Wien.jpg. Kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen vuorossa oli Maria Teresian kausi ja sitten 1800-luku. Tässä vaiheessa aloin jo väsyä ja ensimmäinen ja erityisesti toinen maailmansota meni lähinnä läpikävelemiseksi. Ensimmäisen maailmansodan osastossa oli kyllä mielenkiintoista auto, johon Gavrilo Princip ampui Franz Ferdinandin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarajevon_laukaukset), sekä Franz Ferdinandin veritahrainen univormu. Toiseen maailmansotaan en edes halunnut keskittyä, kyllä sen kaiken kauheuden tietää jo muutenkin, tuli lähinnä vain ahdistava olo. Viimeisenä erityisnäyttelynä oli vielä vuorossa Itävallan historiallinen laivasto, joka olisi ollut kiinnostava, mutta olimme viettäneet museossa tässä vaiheessa jo neljä tuntia (minusta tuntui, että olimme ainoat museovieraat, jotka oikeasti katsoivat näyttelyä, muut kävelivät vain läpi) ja museon sulkemisaika uhkasi, joten aika pintapuolinen katsaus tuli siihenkin. Menimme kotiin jälleen Aidan kautta. Kävimme matkalla katsomassa myös sitä raatihuoneen adventtitoria, koska muutama koju oli jo auki, ja päätimme palata vielä lauantaina.
Lauantaina Tapani pakkasi valmiiksi aamulla ja sitten menimme adventtitorille, joka virallisesti aukaistiin myöhemmin samana päivänä. Matkalla Tapani sai vihdoin Schottentorin metroaseman kojusta jo useamman päivän haikailemansa vaaleanpunaisen leivoksen, Punschkrapfenin (http://en.wikipedia.org/wiki/Punschkrapfen, oli nähnyt sen leipomossa aiemmin). Päivä oli koko viikon kaunein, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila nousi selvästi yli kymmenen, joten tuntui vähän hassulta kävellä joulutorilla. Söimme lounaaksi pizzapalat ja palasimme kämpälle. Teimme vielä kävelyretken läheiseen puistoon, ennenkuin oli aika saattaa Tapani lentokentälle.
Sunnuntaipäivän vietimme luonnonhistoriallisessa museossa. Katsottavaa oli niin näyttelyssä kuin itse rakennuksessakin, ja kävi samoin kuin taidehistoriallisen kanssa: kaikkea ei meinannut millään jaksaa. Täytetyt eläimet, jotka minua kiinnostivat eniten, olivat vieläpä kaikkein viimeisenä. Esillä oli myös kuuluisa Willendorfin Venus (http://fi.wikipedia.org/wiki/Willendorfin_venus). Pysähdyimme välillä museon kahvilaan lepäämään, ja koska oli lounasaika, päätimme syödä samantien pastaa. Valittavana olisi myös ollut salaatteja, jotka eivät aluksi kuulostaneet houkuttelevilta, kunnes näimme tarjoilijan kantavan salaattikulhoja poislähtiessämme. Olimme molemmat samaa mieltä: olisi kannattanut sittenkin ottaa salaatit.
Tapani ja pastaa.
Sunnuntai-iltana minä menetin hermoni powerpointin parissa yhden koulutehtävän kanssa ja Tapani kulutti aikaansa omalla läppärillään. Myöhemmin kävimme vielä pienellä kävelyllä ja otimme lopuksi pizzat läheisestä pizzeriasta.
Maanantaina minulla oli koulua puoli yhdeksästä kuuteen, mutta välissä onneksi muutama hyppytunti, joten Tapani tuli seurakseni koululle lounaalle. Sillä aikaa kun minä ahkeroin, Tapani kävi keskustassa katsastamassa paikallisen Games Workshopin. Illalla ostimme tuorepastan ja tomaattikastikkeen seuraksi pullon valkoviiniä, maksoi euron! Lopputulos todisti, että emme ilmeisesti tiedä viineistä mitään: meistä se oli ruuan kanssa ihan hyvää. Erittäin hyvä hinta/laatu-suhde! Söimme pastaa ja katsoimme Tapanin läppäriltä sitä minun aiemmin ostamaani Teho-osaston kuudetta tuotantokautta (on muuten eka tuotantokausi, jossa on Kovac, ah sitä komeutta...).
Tiistaina menimme Palais Liechtenstein - taidemuseoon, joka oli kyllä pettymys. Sisäänpääsy maksoi kympin, eikä opiskelija-alennuksia ollut. Palatsi itsessään oli kyllä hieno, mutta kokoelma harmittavan pieni. Kirjasto tosin oli upea. Vierailun jälkeen kävimme jälleen Aidassa kakulla, pikaisesti Mariahilferstrassella ja sitten takaisin kämpälle, koska vatsani tuli kipeäksi. Loppupäivä menikin peiton alla katsellen Teho-osastoa. Minulle nousi ilmeisesti jopa kuume, ei tosin ollut mittaria, mutta palelin siihen malliin ja Tapani valitti minun hehkuvan kuin patteri. Tapani kävi itselleen illallisen läheisestä Schnitzelhausista, joka on pikaruokaketju jossa myydään schnitzeleitä. Tapanin uusi lempipaikka...
Keskiviikkona vietimme aamupäivän vielä kotona, mutta koska oloni oli jo huomattavasti parempi, menimme Mariahilferstrasselle ostamaan joululahjaa Veeralle (Tapanin pieni veljentyttö). Tuli ostettua myös vähän muitakin joululahjoja. Pitkään en kuitenkaan kaupungilla jaksanut, joten ilta kului pienten kouluhommien ja Teho-osaston parissa.
Torstaina minulla oli taas koulua, joten söimme siellä, minä menin saksantunnille ja Tapani taidehistorialliseen museoon. Tuntieni jälkeen tapasimme kaupungilla ja kävimme vielä katselemassa paria kauppaa ennen kotiinpaluuta. Mitenkö vietimme illan? Teho-osastoa katsellen tietenkin, illallisena Tapanin iloksi schnitzeliä.
Perjantaiaamuna kävin koululla yhdessä ryhmäprojektitapaamisessa ja sitten lähdimme Heeresgeschichtliches Museumiin, eli sotahistorialliseen museoon. Museo oli isompi kuin odotimmekaan ja ehdottomasti opiskelijahinnan (3,30e/hlö) arvoinen, jos aihe ollenkaan kiinnostaa. Meitä molempia kiinnosti eniten näyttelyn aloittanut kolmikymmenvuotisen sodan osio (http://fi.wikipedia.org/wiki/30-vuotinen_sota), vaikka ei niinkään sodan syyt tai kuka voitti (tämä jäi meille itseasiassa epäselväksi). Tapani oli innoissaan valtavista aikalaismaalauksista, joista näki sotataktiikan kun taas minä katselin innokkaana sotilaiden pukeutumista ja varusteita. Itse rakennuskin oli muuten tosi upea: http://de.wikipedia.org/w/index.php?title=Bild:Arsenal_Wien.jpg. Kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen vuorossa oli Maria Teresian kausi ja sitten 1800-luku. Tässä vaiheessa aloin jo väsyä ja ensimmäinen ja erityisesti toinen maailmansota meni lähinnä läpikävelemiseksi. Ensimmäisen maailmansodan osastossa oli kyllä mielenkiintoista auto, johon Gavrilo Princip ampui Franz Ferdinandin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarajevon_laukaukset), sekä Franz Ferdinandin veritahrainen univormu. Toiseen maailmansotaan en edes halunnut keskittyä, kyllä sen kaiken kauheuden tietää jo muutenkin, tuli lähinnä vain ahdistava olo. Viimeisenä erityisnäyttelynä oli vielä vuorossa Itävallan historiallinen laivasto, joka olisi ollut kiinnostava, mutta olimme viettäneet museossa tässä vaiheessa jo neljä tuntia (minusta tuntui, että olimme ainoat museovieraat, jotka oikeasti katsoivat näyttelyä, muut kävelivät vain läpi) ja museon sulkemisaika uhkasi, joten aika pintapuolinen katsaus tuli siihenkin. Menimme kotiin jälleen Aidan kautta. Kävimme matkalla katsomassa myös sitä raatihuoneen adventtitoria, koska muutama koju oli jo auki, ja päätimme palata vielä lauantaina.
Lauantaina Tapani pakkasi valmiiksi aamulla ja sitten menimme adventtitorille, joka virallisesti aukaistiin myöhemmin samana päivänä. Matkalla Tapani sai vihdoin Schottentorin metroaseman kojusta jo useamman päivän haikailemansa vaaleanpunaisen leivoksen, Punschkrapfenin (http://en.wikipedia.org/wiki/Punschkrapfen, oli nähnyt sen leipomossa aiemmin). Päivä oli koko viikon kaunein, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpötila nousi selvästi yli kymmenen, joten tuntui vähän hassulta kävellä joulutorilla. Söimme lounaaksi pizzapalat ja palasimme kämpälle. Teimme vielä kävelyretken läheiseen puistoon, ennenkuin oli aika saattaa Tapani lentokentälle.
Joulumarkkinat ja raatihuone.
Loppuillan ja sunnuntain vietinkin sitten jälleen ahkerasti läksyjen parissa, tosin pyykitkin sain pestyä. Tänään oli pitkä päivä taas koulussa ja nyt valmistaudun huomiseen ryhmätyöesitykseen. Sen jälkeen tahti helpottaa edes hiukan. Oli tosi kivaa saada Tapani tänne vieraaksi, eikä tuo minun lyhyt sairastelukaan haitannut, koska kultani tulee tänne uudelleen joulun jälkeen (jotta pääsemme oikeisiin wieniläisiin tanssiaisiin, jotka yliopisto järjestää). Silloin voi käydä katselemassa kaiken, mikä nyt jäi välistä. Myös hyvästely oli tällä kertaa yllättävän helppoa, ehkä koska en muutenkaan ole tottunut että Tapani on täällä ja koska tiesin että koulujuttuja pitäisi saada tehtyä, eikä se yksinkertaisesti onnistu kun Tapani on kylässä. Tapanikin taisi tykätä lomastaan, ainakin mainitsi voivansa hyvin tulevaisuudessa asua tällaisessa kaupungissa. Saa siis nähdä, mihin tässä vielä joskus päädytään...
2 kommenttia:
Aida kahvila ja Mozart-kakku marsipaanitäytteellä!Ja tryffelikakkua!Ja oikein moneen kertaan mainittuna Aidassa käynti!
Arvaa,kuolaako täällä joku!
Ja tarvitseeko oikein puukkoa haavassa kääntää!
Meinasin jo komentaa,että tuot tullessasi kokonaisen kakun,mutta sitten muistin ne hiivatin turvallisuusohjeet lentomatkustajille ja terroristit saivat just minusta verivihollisen!
Matkalaukkuunkaan ei voi kakkua laittaa,kun haluaisin kakun,en lettua!
Taidan huomenna ostaa Lipposkasta Fazerin Taikayö-kääretortun lohdutukseksi.Ainakin siinä on reilusti suklaata!
Terveisin mielenrauhan menettänyt äiti.
ooh... Ei saa puhua taikayöstä! Se on liian kallista ostettavaksi itse ja siksi sitä saa vain hyvin harvoin töissä, kun kaupassa on riittävän monta, että voimme ostaa perjantai-palaveriin kaikille 30 ihmiselle...
Lähetä kommentti