Taiteellisia päiviä

Tämä päivä ja eilinen on molemmat olleet varsin taiteellisia, molempina nimittäin oli ohjelmassa taidemuseo: eilen KunstHausWien ja tänään Belvedere. Näyttelyt oli tietenkin täysin erilaiset, mutta ehkäpä en KunstHausWienissä olisi käynytkään ilman tätä järjestettyä ohjelmaa. Belvedereen olisin kyllä mennyt varmasti, ja suunnittelen jo uutta visiittiä, koska osa jäi vielä tällä kertaa näkemättä.

KunstHausWien esittelee lähinnä Friedensreich Hundertwasserin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedensreich_Hundertwasser) töitä. Vaikka en yleensä modernista taiteesta pidäkään, niin Hundertwasserin työt ovat sen verran värikkäitä, eloisia ja humoristisia, että niitä kyllä katseli jonkin verran mielellään. Erityisesti pidän hänen arkkitehtuuristaan, jota saan ihailla päivittäin: aivan WUW:n vieressä nimittäin sijaitsee Hundertwasserin suunnittelema Fernwärme, eli jätteidenpolttolaitos. Yhtä hienoa ja hauskaa lämpölaitosta tuskin löytyy muualta! Lisäksi Hundertwasser oli erittäin tarkka ympäristöasioista ja suostui suunnittelemaan laitoksen vain, jos siihen laitettaisiin parhaat mahdolliset suodattimet jne. Ei todellakaan tunne opiskelevansa jätteidenpolttolaitoksen vieressä, kun rakennus näyttää tältä: http://www.vienna.cc/wienpix/fernwaerme4.jpg. KunstHausWienistä erityisen mielenkiintoisen teki se, että saimme oppaaksemme naisen, joka oli toiminut vuosikymmeniä Hundertwasserin henkilökohtaisena sihteerinä, joten todella tiesi mistä puhui!

Tänään oli viimeinen saksantunti ja ryhmätyöesityksiä. Jokainen ryhmä sai pitää esityksen valitsemastaan aiheesta saksaksi. Me (minä, Anna, Katherine Irlannista ja Sterle Romaniasta) olimme valinneet aiheeksi Web 2.0, lähinnä koska Sterle oli pitänyt aiheesta yhden esityksen jo kerran aiemmin. Meillä oli esityksessä aiheesta mm. pieni visa, jonka minä pidin. Hiukan kyllä aiheutti jännitystä, kun Sterle oli unohtanut jo kertaalleen tulostetut visalaput kotiin, mutta opettaja onneksi suostui tulostamaan ne uudelleen. Esitys meni hyvin, ja kurssi on nyt ohi. Pidin kyllä kurssista, erityisesti siitä että opettaja kysyi meiltä, mitä haluaisimme oppia jne, ja piti siksi meille esimerkiksi sen luennon Itävallan puolueista. Opettaja itse on kotoisin Saksasta ja hänelläkin on siksi hiukan ulkopuolista näkökulmaa Itävaltaan, eli usein mielenkiintoisia mielipiteitä paikallisista. Olimme muuten saada kurssin aikana useaan otteeseen opettajaparan epätoivon partaalle, kun joka kerta kun hän kysyi meiltä jotain Itävaltaan liittyen, vastaukset koskivat poikkeuksetta Saksaa. Esim.
"Mitä puolueita Itävallassa on?"
"SPD!"
"SPD!? D!?"
"...SP...Ö?"
Tai
"Millä nimellä Itävallan parlamenttia kutsutaan?"
"Bundestag!"
"No ei, se on Saksassa."
"Reichstag!"
"Ei, sekin on Saksassa. Onneksi täällä olen minä, eikä joku paikallinen."

Viimeisen saksantunnin jälkeen lähdimme Belvedereen. Belvedere on vanha kesäpalatsi, ts. sijainnut aikoinaan kaupungin ulkopuolella, mutta nykyään aivan Südbahnhofin vieressä. Sinne on koottu itävaltalaisten taiteilijoiden taidetta kaikilta aikakausilta. Meillä oli opastus, joka käsitteli 1900-luvun vaihteen maalauksia, lähinnä Klimtiä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Gustav_Klimt) ja Schileä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Egon_Schiele). Näin myös Klimtin kuuluisan Suudelman. En ole pitänyt siitä postikorteissa ja kuvissa, mutta nyt sen oikeasti nähtyäni voin sanoa, että siinä on kyllä teos, jolle mikään kuva siitä ei tee ollenkaan oikeutta. Se kaikki kullan kimallus, eri pinnat jne. Se todellakin täytyy nähdä! Ja toisaalta, teoksen oikeasti nähtyäni en voisi ostaa niitä täällä jokaisessa turistikaupassa myytävänä olevia kuvia, ne eivät vain näytä ollenkaan samalta.
Katselin myös muut Belvederen yläkerroksen maalaukset ja pidin tapani mukaan eniten 1800-luvun klassisemmista maalauksista (ks. www.belvedere.at - Sammlung - 19.Jahrhundert).

Tämä onkin nyt viimeinen blogikirjoitus vähään aikaan, koska viikonloppu on täynnä tekemistä. Huomenna lähdemme ennen aamukymmentä päiväretkelle Melkiin ja Kremsiin. Sieltä palaamme n.klo.22.00, ja lähtö Oktoberfestille on 22.30 Westbahnhofilta, joten sinne on mentävä suoraan. Matkustamme yöjunalla Müncheniin, jossa olemme sunnuntaina klo.6.00. Münchenissä on aikaa sekä tutustua kaupunkiin, että viettää ilta Oktoberfestillä. Illalla lähtee juna takaisin klo.23.00 ja on perillä Wienissä taas maanantaiaamuna klo.6.05, jonka jälkeen palaan tänne nukkumaan. Maanantaina varmaankin siis odotettavissa seuraava päivitys. Tuosta menomatkasta sen verran, että meille ilmoitettiin, ettei junassa ole tarkoitus nukkua ja että juomat ovat ilmaisia. Mukaan kehotettiin ottamaan naposteltavaa (ostin sipsejä, Mannerin vohveleita ja cokista hereilläpysymistä varten), lämpimät vaatteet ja hyvät kengät. Kestävimmät juhlivat kuulemma vielä paluumatkallakin. Juhlimista lukuunottamattahan tuosta matkasta tulee kovasti mieleen se meidän pyrähdys Kuala Lumpuriin kaksi vuotta sitten, eli ainakin tiedän olevan mahdollista selvitä vastaavasta matkasta hengissä.