Heuriger ja paikallista koirapolitiikkaa

Eilen vietin siis illan heurigerissa, eli paikallisessa viinituvassa, suuren vaihtarijoukon kanssa. Tapasin Timean ja Annan ratikkapysäkillä seitsemältä ja perillä olimme kai joskus puoli kahdeksan aikoihin. Pääsin vihdoin kokeilemaan Wienin suosituinta syysjuomaa eli Sturmia. Kyse on puolikäyneestä uudesta viinistä, jonka sesonki on alkusyksystä. Pari desiä maksaa yleensä n.2,5 e. Juoma on makeaa, sameahkoa, muistuttaa hiukan simaa (tai jopa kotikaljaa, on samalla tavalla lievästi hiivaista ja kuplivaa) ja sisältää alkoholia. Erittäin helposti juotavaa, ts. on hyvää eikä alkoholi maistu juuri lainkaan. Join kaksi lasillista. Ilmeisesti samaa juomaa kutsutaan saksansaksaksi nimellä Federweisser (http://de.wikipedia.org/wiki/Federwei%C3%9Fer).

Heuriger oli täynnä vaihtareita tutustumassa wieniläiseen viinitupakulttuuriin. Minä istuin samassa pöydässä Annan, n.viiden muun venäläisen, Lilin (jonka nimi kirjoitetaan siis noin, eikä Lilly) ja wisconsinilaisen Jacin kanssa (Jaci lausutaan kuten Jackie, ei JC, mitähän lie vanhemmat ajatelleet...). Lisäksi seuraan liittyi myöhemmin australialainen Tim ja kaksi paikallista, Jakob ja joku toinen. Juttelin lähinnä Lilin, Jacin ja Jakobin kanssa. Oli ihan kivaa, mutta minua häiritsi kyllä että venäläiset polttivat ketjussa tupakkaa. Kukaan ei kysynyt tupakoimattomilta, sopiiko se meille (vaikka en tietysti olisi voinut kieltääkään) ja savut puhallettiin ihan tyynesti toisia päin, vaikka esim. Jaciakin tämä selvästi häiritsi. Ilmeisesti Suomessa vallitsee kuitenkin jonkinlainen kirjoittamaton tupakointietiketti, jota Venäjällä ei ole... Tännekin muuten yritetään puuhata tupakointikieltoa ravintoloihin, mutten tiedä tuleeko siitä mitään, kun paikallisetkin on tosi innokkaita polttajia.

Olin mielestäni osallistunut keskusteluihin ihan kiitettävästi, mutta sitten Jakob kysyi minulta (tietysti ihan ystävällismielisesti), että olen aika hiljainen ja olenko yleensä hiljainen ihminen. Myönsin olevani ja hänkin sanoi olevansa. Ei kuulosta kummoiselta tapahtumalta, mutta valitettavasti asia vain on niin, että jos joku kommentoi hiljaisuuttani menen ihan varmasti täysin lukkoon ja olen loppuajan vieläkin hiljaisempi. Vaikkei minulle niin ole suoraan taidettu sanoakaan, lapsena jotenkin aina ymmärsin että on huono asia olla hiljainen ja ujo, ja vasta ihan lähivuosina olen ymmärtänyt, ettei introverttius luonteenpiirteenä ole yhtään sen huonompi asia kuin ulospäinsuuntautuneisuuskaan (vaikka nykyinen yhteiskunta usein suosiikin ekstroverttejä). Hiljaisuuteni kommentointi saa minut nolostumaan, koska muut ovat niin selvästi huomanneet, etten olekaan "tavallinen" sosiaalinen ihminen (vaikka olen usein ihan valovuosia sosiaalisempi ja rohkeampi kuin lapsena!). Minulla ei ole esimerkiksi mitään halua tai tarvetta kailottaa juuri tapaamilleni vierustovereille, mitä joku sanoi jostakusta jollekulle eilen baarissa (mistä suuri osa eilisestä keskustelusta tuntui koostuvan). No niin, katsokaa nyt, olen taas heti puolustuskannalla, herkkä kohta minulle siis edelleenkin. Aina kun joku tuntemattomampi sanoo, että olen hiljainen, oli se sitten miten ystävällisesti tahansa tarkoitettu, tunnen tehneeni jotain väärää, puolustukseni nousee pystyyn ja sulkeudun entistä enemmän. Taisin siis osallistua loppuillasta vielä vähemmän keskusteluun, ja lähdin lopulta puoli yhdentoista jälkeen.

Tänään ei ole tapahtunut mitään erityistä, joten ajattelin sen sijaan kirjoittaa paikallisesta koirapolitiikasta, joka hämmentää minua. Toisaalta täällä saa ilmeisesti ottaa koiran mukaan kaupungilla esimerkiksi moniin vaatekauppoihin jne. Minusta tuntuu aina kummalliselta nähdä koira vaatekaupassa, varsinkin kun kyseessä ei monesti ole mikään pieni sylikoira vaan sellainen noutaja tai vastaava. Säälin aina allergikkoja. Toisaalta, jos täällä haluaa ottaa koiran mukaan julkiseen liikennevälineeseen, on sillä oltava kuonokoppa! Myönnettäköön, etten tiedä paljonkaan kuonokopista (kun niitä ei Suomessa juuri käytetä) ja mielipiteeni perustuu ehkä lähinnä Disneyn Kaunottareen ja Kulkuriin, mutta eikö kuonokoppa nyt ole kuitenkin aika julma varuste (ja minä en edes varsinaisesti ole mikään koirien ylin ystävä)? Eihän se koira kuitenkaan ilkeyttään ala vaikka raitiovaunussa haukkua, kyllä sillä joku syy ja tarve on silloin ilmaista itseään, ja jos joku ottaa koiransa mukaan kaupungille, niin luulisi sen kouluttavan hiljaisemmaksi jos se on tarpeen. Toisaalta, olen jo kahdesti todistanut täällä kahden hihnassa olevan koiran torailua, jota omistajat eivät tuntuneet saavan loppumaan millään, ja kahtena päivänä peräkkäin olen nähnyt supermarketin eteisessä omistajaansa odottavan koiran haukkuvan ja ulvovan aivan koko ajan joko ikäväänsä omistajaa kohtaan tai innostusta kaikkia uusia ihmisiä kohtaan, jotka menevät ohi. Kouluttavatko ihmiset sitten ehkä täällä koiriaan vähemmän? En tiedä, ihmetyttää vain tuollainen kaksijakoisuus.