Aarrejahti ja Itävallan politiikkaa

Tänään käsiteltiin saksantunnilla Itävallan poliittista tilannetta, kun ensi viikonloppuna on vaalit. Ajattelin teillekin vähän kertoilla asiasta, mutta ensin tämän päivän Schnitzeljagdiin, eli aarrejahtiin. Tarkoitus oli ryhmissä tehdä tietyt ennaltamäärätyt tehtävät, ja voittaja on kaiken nopeiten/hauskoiten/parhaiten suorittanut ryhmä. Palkinnot jaetaan keskiviikkoiltana. Minun ryhmääni kuului usalainen Sumner, brasilialainen Luis, espanjalainen Antonio, japanilainen Keisho (tms) ja suomalaiset Markus ja Petra. Meidän piti mm. löytää koulun vieressä olevan Franz Josef Bahnhofin Billan aukioloajat, Wienin yliopiston päärakennuksesta itävaltalaisten Nobel-palkittujen nimet, ottaa itsestämme kuva Museumsquartierissa, kahden ryhmän jäsenen piti syödä minuutissa niin monta Manner-vohvelipalaa kuin mahdollista (meidän tulos oli 17, kun taas joku Team America oli syönyt 29...) jne. Yhdellä rastilla piti ensin poseerata perinteisissä itävaltalaisissa vaatteissa ja sitten opetella tanssimaan valssia. Opin kyllä askeleet nopeasti, valitettavasti partnerini ei ollut yhtä hyvä, eikä tanssimisesta oikein tullut mitään. Meidän piti myös käydä WUW:n rahoituksen tiedekunnassa, joka sijaitsi hiukan kauempana päärakennuksesta. Järjestäjille oli vain sattunut pieni moka, ja kaikki ryhmät joutuivat etsimään jonkin aikaa oikeaa huonetta, koska tehtävä ei ollutkaan siinä huoneessa, mihin annettu vihje johti... Ihan kiva iltapäivä, mutta olisi ehkä ollut vielä kivempi, jos ei olisi ollut jo aiemmin aikaa tutustua Wieniin.


Poseeraamme alppitaustan edessä perinteisissä vaatteissa.

Nyt sitten vähän tietoa Itävallan puolueista jne. Huomenna on kylläkin ohjelmassa vielä luento Itävallan poliittisesta järjestelmästä ja sen jälkeen vierailu parlamenttiin, mutta tässä nyt ainakin jotain, mitä jäi tänään mieleen.

Täällä on siis parlamenttivaalit muistaakseni sunnuntaina, mutta nämä ei ole ne normaalit, joka neljäs vuosi järjestettävät vaalit, vaan ylimääräiset. Itävallan tärkeimmät puolueet ovat SPÖ (sos.dem.puolue, vasemmalla-keskellä, ennustetaan n.28% kannatusta), ÖVP (oikealla-keskellä, melko katoliset juuret, n.26%), Grüne (vihreät, keskemmällä kuin SPÖ, n.12-15%, erittäin suosittu Wienissä, mahdollisesti Euroopan suosituin vihreä puolue), FPÖ (erittäin oikealla, n.15%), BZÖ (erittäin oikealla, n.8%) sekä parin prosentin kannatuksella LiF (Liberales Forum, vasemmalla-keskellä) ja KPÖ (kommunistit). Toisen maailmansodan jälkeen puolueita oli oikeastaan kolme: SPÖ, ÖVP ja sitten äärioikealla FPÖ, johon kuului suurin osa vanhoista natseista, ja jolla oli hyvin pieni kannatus. FPÖ:n kannatus nousi vasta Jörg Haiderin myötä, hänen karismansa nosti puolueen jostain 8% kannatuksesta yli 25% vuoden 2000 vaaleihin. FPÖ:n sisällä tuli kuitenkin kiistaa, ja se on siksi hajonnut kahtia: FPÖ ja BZÖ ovat käytännössä hyvin samanlaisia puolueita, mutta niiden johtajilla Haiderilla ja H.G. Strachella on verinen tappelu siitä, kumpi puolue on se aidompi ja alkuperäisempi. Tämä on tietysti muille Itävallan puolueille hyväksi, ja muutenkin: parempi, että äärioikeisto tappelee keskenään kuin että yhdistyisivät ja nousisivat taas valtaan (yhdistettyinähän heillä olisi taas yli 20% kannatus!). Äärioikeiston kanssa ei yleensä yksikään muu puolue halua tehdä yhteistyötä, joten hallituksessa ovatkin lähiaikoina olleet SPÖ ja ÖVP. Tästä taas on seurannut, että molemmat ovat kumonneet aina toisensa (koska toinen on vasemmalla ja toinen oikealla), eikä viimeisten vaalien jälkeen ole saatu aikaan oikein yhtään mitään. Puolueetkin ovat kyllästyneet tilanteeseen ja siksi on nyt nämä vaalitkin siis tulossa. Eri asia sitten on, muuttuuko näidenkään vaalien jälkeen yhtään mikään.

Mielenkiintoista muuten on, että vaikka nämä äärioikeistopuolueet ovat erittäin ulkomaalaisvastaisia, he kalastelevat kannatusta myös ns. uusitävaltalaisilta. Itävallan suurimman ulkomaalaisryhmän muodostavat entisen Jugoslavian alueelta tulleet. Äärioikeisto on nykyään etenkin muslimeja ja turkkilaisia vastaan, joten he ovat saaneet houkuteltua kannattajikseen yllättävän paljon serbejä (joilla on siis perinteisesti kaunaa näitä samoja ryhmiä kohtaan). Nämä serbit ovat muuttaneet Itävaltaan jo yli kymmenen vuotta sitten, saaneet/saamassa kansalaisuuden, ja ilmeisesti pitävät itseään parempina itävaltalaisina kuin uudempia tulokkaita (joita tulee siis nimenomaan esimerkiksi Turkista). Aika ristiriitaista minusta, mutta heidän mielestään ilmeisesti ei...

Itävallassa muuten äänestetään listoja, ei ihmisiä. Äänestysprosentti on yleensä ollut parlamenttivaaleissa n.70%. Mutta eiköhän tässä nyt ollut riittävästi politiikkatietoutta teille tänään. Katsotaan sitten, olisiko minulla huomisen jälkeen vielä lisää kerrottavaa.

Olen muuten unohtanut kokonaan mainita, että ne äidin lähettämät lehdet tulivat perjantaina. Posti siis näkyy kulkevan molempiin suuntiin kahdessa vuorokaudessa. Aika hyvin!