Uusivuosi ja Pähkinänsärkijä

Joulut on juhlittu, ja olen takaisin Wienissä. Koska Tapani on tällä kertaa mukana, en ole ehtinyt kirjoittaa aiemmin, joten päätin jakaa kaiken tähän mennessä tapahtuneen kahteen postaukseen, ensiksi saatte kuulla tässä uudestavuodesta ja sitten seuraavassa Budapestistä. Budapestistä tosin kirjoitan vasta huomenna, kello on jo paljon.

Vietin oikein ihanan joulun lumisessa Savossa. Jouluaattona olimme neljästään Tapanin, äidin ja iskän kanssa, ja joulupäivänä sitten saapui Hannele perheineen pariksi yöksi. Tunnelmaa latisti ainoastaan kunnon flunssa: Tapani oli kuumeessa, kun hain hänet aatonaattona junalta Pieksämäeltä, ja aattonakin vielä kovasti toipilaana. Joulupäivän iltana minä sitten aloin tuntea oloni huonommaksi ja seurauksena olikin kaksi päivää +38 asteen kuumeessa ja jälkitautina vielä kammottava nuha. Tapania harmitti, ettei hän saanut sairaudeltaan aattona syötyä tarpeeksi kinkkua, minua taas harmitti etten saanut tapaninpäivänä alas palaakaan herkulliselta näyttävää uunilohta. Onneksi sitä oli tarjolla vielä seuraavanakin päivänä, jolloin pystyin sentään jo vähän syömään. Harmittamaan jäi myös, etten päässyt lasten kanssa laskemaan mäkeä ja muutenkin jouduin kieltäytymään leikeistä kuumeen takia, kun ei yksinkertaisesti jaksanut tehdä muuta kuin maata sohvalla vuoroin palellen ja hikoillen. Joululahjakirjoja sentään sain luettua.

Maanantaina siirryimme Tapanin kanssa bussilla Helsinkiin ja keskiviikkona eli uudenvuoden aattona oli herätys viideltä, että ehdimme aamulennolle. Wienissä olimme siis jo aamupäivällä, vaikkakin aika väsyneinä. Kävimme keskustassa kaupassa ja ostamassa Teho-osaston ykköskauden dvd:llä (tarjouksessa vain 10e) ja palasimme kämpälle lepäilemään. Illalla kävimme sitten kävelemässä keskustassa. Rathausplatzin joulumarkkinat oli muutettu jonkinlaisiksi uudenvuoden markkinoiksi, ja sieltä seurasimme ihmisvirtaa läpi kaupungin "uudenvuodenpolun", joka käytännössä oli reitti, jonka varrella oli erilaisia esiintymislavoja (musiikki vaihteli popista klassiseen) ja myyntikojuja. Stephansdomin luona sai jo väistellä ilotulitusraketteja melkein henkensä kaupalla, vaikkei ollut vielä lähellekään puoliyö. Olimme niin väsyneitä, että menimme aikaisin kotiin. Puoliltaöin kuuntelin rakettien pauketta ja katselin niitä ikkunasta, Tapani nukkui jo niin sikeästi ettei herännyt, vaikka pauke jatkui vielä kauan.

Uudenvuodenpäivänä menimme aamupäivällä Rathausplatzille, jossa näytettiin isolta screeniltä perinteistä uudenvuodenkonserttia livenä. Sää oli melko kylmä, joten lämmikkeeksi nautimme hehkuviiniä. Tapanin sanoin tipaton tammikuu loppui siis jo ennen puoltapäivää. Emme katsoneet konserttia loppuun, koska paikallaan seisoskelu alkoi paleltaa, vaan kävelimme läpi miltei saman reitin kuin edellisiltana ja pysähdyimme Aidaan teelle ja kakulle.


Tapani ja hehkuviiniä.


Sirje ja hehkuviiniä.

Perjantaina kävimme alennusmyynneissä ja löysimmekin Tapanille pari paitaa ja vyön. Illalla menimme kokeilemaan, saisimmeko seisomapaikat oopperatalon Pähkinänsärkijään, jota en ehtinyt käydä katsomassa ennen joulua. Jono oli pitkä ja usko meinasi välillä loppua, mutta saimme lopulta liput (4e/kpl) täpötäyteen seisomakatsomoon, josta oli upea näkymä lavalle. Jalat väsyivät, mutta esitys oli sen arvoinen! Valitettavasti 10 min ennen esityksen loppua aivan yllättäen minulle tuli erittäin huono olo, alkoi heikottaa ja pyörryttää ja kylmä hiki nousta pintaan. Tiesin, etten kestäisi edes niitä viimeisiä minuutteja, joten ilmoitin takanani seisovalle Tapanille, että meidän pitää lähteä. Onneksi seisomakatsomon tungos oli helpottanut väliajalla, kun osa katsojista oli lähtenyt, joten pääsimme ulos helposti. Narikassa istuessani ja odottaessani että Tapani haki takkimme oloni oli jo parempi ja kun pääsimme ulos tunsin oloni jo oikeastaan ihan normaaliksi. Tapani diagnosoi, että kohtaus johtui pitkästä paikallaan seisomisesta: veri pakkautui jalkoihin, verenpaine romahti ja aivot eivät saaneet enää tarpeeksi happea. Kun lähdin liikkeelle, alkoivat lihakset taas pumpata verta jaloista ylöspäin ja tilanne normalisoitui. Olin kyllä liikutellut jalkoja esityksen aikana jo siksikin, että jalat väsyivät seisomisesta, mutta lopputanssin aikana olin ilmeisesti niin keskittynyt esitykseen, että jämähdin paikalleni. Esitys oli siis niin upea, että oli kirjaimellisesti viedä minulta jalat alta! Tilanteesta selvittiin siis säikähdyksellä, mutta aika pelottavaa se oli, kun ensin oli täysin normaali ja hyvä olo ja aivan yhtäkkiä iski kauhea heikotus.

Loppuun muutamia musiikkinäytteitä Pähkinänsärkijästä. Tapanikin tykkäsi baletista, kun varsinkin toisessa näytöksessä oli niin paljon tuttuja kappaleita:

Venäläinen tanssi
http://www.youtube.com/watch?v=NzSGBGWO3r4
Kiinalainen tanssi
http://www.youtube.com/watch?v=R3kdY2vMO0w
Kukkaisvalssi
http://www.youtube.com/watch?v=SZD_ZzubDxs