Suruviesti

Minua pyydettiin kirjoittamaan jotain tästä aiheesta, ja vaikka ensin kieltäydyin, niin päätin lopulta että on ehkä parempi kuitenkin mainita asiasta. Tämä tulee olemaan nyt täysin kliininen ja tunteeton viesti, mutta se ei johdu siitä, etteikö tämä koskettaisi minua. Päinvastoin, en tunne olevani kykenevä kirjoittamaan aiheesta vielä millään muulla tavalla kuin tällä lailla tunteista etäännytettynä.

Isoäitini kuoli reilu viikko sitten.

Miksi en ole kirjoittanut tästä aiemmin? Koska en ole pystynyt. Iskusta tekee vieläkin kovemman se, että toinen isoäitini kuoli aiemmin tänä vuonna. Tunteistani en kirjoita, mutta arvaatte ne varmaan. Elän vieläkin osittain jonkinlaisessa kieltämisessä, ja aion elääkin kunnes parin viikon päästä pääsen purkamaan suruani Tapanin kainaloon. Siksi tuskin tulen mainitsemaan asiaa myöhemmissä teksteissäni, tämä riittäköön.