Grüss mir die Donau und grüss mir den Walzer im schönen Wien...

Eilen oli taas operetti-ilta, kävin katsomassa Volksoperassa Kalmanin Kreivitär Marizan. Tällä kertaa sain kalleimman hintaluokan paikan aitiosta lavan oikealta puolelta, siitä näki hienosti myös orkesterin. Ymmärsin myös tekstistä aika paljon, johtuiko sitten hyvin artikuloivista esiintyjistä vai aition akustiikasta. Pidin tosi paljon operetista. Ensinnäkin heti operetin alkupuolella oli Wieniä kaipaava laulu, josta tuo otsikkokin on. Laulun löytää tästä: http://www.youtube.com/watch?v=mOWa0ojebqE ja sanat tästä: http://www.planet-vienna.com/Musik/Operette/Texte/gruessmir.htm. Muuten operetti sekoitti hienosti vanhaa ja "uutta" (ensi-ilta oli 1924), wieniläistä operettia ja unkarilaista mustalaismusiikkia.

Operetin ideana on, että köyhtynyt kreivi Tassilo työskentelee kreivitär Marizan tilalla tienatakseen kapiorahat pikkusiskolleen. Yllättäen Mariza saapuukin tilalle juhlimaan kihlaustaan unkarilaisen ruhtinaan kanssa, mukanaan hänellä on Tassilon pikkusisko Lisa. Mariza tunnustaa ystävilleen, ettei mitään unkarilaista ruhtinasta oikeasti ole, vaan hän on keksinyt kihlauksen päästäkseen eroon kosijoistaan (tämä tuntuu olevan yleinen teema opereteissa, tapahtui nimittäin myös Iloisessa leskessä). Marizan yllätykseksi paikalle kuitenkin saapuu unkarilainen ruhtinas, joka on lukenut kihlauksestaan sanomalehdestä (eilen näkemässäni versiossa "ruhtinas" oli oikeasti Tassilon wieniläinen ystävä). Tässä kappaleessa, jossa selvästi huomaa 20-luvun musiikin vaikutuksen, ruhtinas kosiskelee Marizaa lähtemään kanssaan Varazdiniin (nykyään Kroatiassa), jossa ruusut kukkivat ja kaikki on vielä puna-valko-vihreää ("Olet kaunein nainen Debreczenistä Balaton-järvelle. Intohimoni on kuumempaa kuin gulassi!"). http://www.youtube.com/watch?v=1zmT9sLsKCA

Operetista löytyy kuitenkin myös perinteisempää musiikkia, kuten tämä valssi, jossa Tassilo ja Mariza vihdoin tunnustavat toisilleen rakkautensa: http://www.youtube.com/watch?v=amCcpgu_Hu8 . Toisen näytöksen loppu taas oli suorastaan oopperamainen, varsinkin alusta. Tässä väärinymmärryksen takia Mariza luulee Tassilon sittenkin olleen vain hänen rahojensa perässä. Alun musiikki saa ainakin minulla kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. http://www.youtube.com/watch?v=_Q9lqqcWoPU. Pätkän lopussa taas tulee sitten hiukan sitä mustalaismusiikkia.

Operetin loppu on tietysti onnellinen, Mariza ja Tassilo saavat toisensa, samoin "unkarilainen ruhtinas" ja Lisa, ja kaikki väärinkäsitykset unohdetaan. Kannatti kyllä taas ehdottomasti käydä katsomassa. Vielä muutaman esityksen aion käydä katsomassa joulukuun aikana, jos mahdollista. Ainakin Pähkinänsärkijä olisi kiva nähdä. Tänään sen sijaan menen saksankurssin jälkeen hehkuviinille Timean kanssa.