CEMS-joulubileet ja huomattava kulttuuriero

Eilen oli CEMS-lukukaudenlopettajais- ja joulubileet, vaikka eipä ne kyllä miltään hyvästeiltä tuntunut, kun kaikki kuuluu tulevan takaisin vielä tammikuussa, joko saksankokeen tai tanssiaisten tai molempien takia. Löysin paikalle hyvin, koska satuin samaan ratikkaan paikallisen Matthiaksen kanssa, ja hän tiesi paikan sijainnin suunnilleen. En juurikaan ole jutellut Matthiaksen kanssa aiemmin, mutta CEMS-porukassa kaikki tietää ainakin ulkonäöltä ja jutunjuurta löytyy nopeasti yhteisistä kursseista, tai tässä tapauksessa aamupäivän tentistä. Tentti oli muuten varsinainen pikakirjoitussuoritus, kun aikaa oli vain 1,5h. Olen tottunut, että tentissä aikaa on runsaasti, mutta nyt meinasi tulla kiire. Sain onneksi vastaukset valmiiksi viisi minuuttia ennen aikarajaa.

Mutta takaisin siis eilisiltaan. Meille oli varattu iso huone yhdestä baarista. Paikkaa oli koristeltu jouluisesti ja pöydillä oli lautasia kukkuroillaan Oreo-keksejä, lebkucheneita ja muita joulupikkuleipiä. Alkuillasta juomat olivat ilmaisia, ja niiltä löytyi jopa Strongbow-siideriä! Saatiin myös vähän ilmaisia sponsorilahjoja, mm.suihkugeeliä ja korjauslakkaa (sponsorina Henkel). Juttelin illan lähinnä Josefinen, Birgitten, Marcin ja Barbaran kanssa. Juttua riitti mm. Singaporesta (Birgitte ei ollut käynyt vaihtariaikanaan ollenkaan Night Safarissa!), joulusuunnitelmista (milloin kukakin lentää kotiin ja milloin takaisin ja kuinka pitkäksi aikaa) ja jouluostoksista. Kun sanoin ostaneeni jo melkein kaikki lahjat jo aiemmin, Josefine ilmoitti, ettei ole ollenkaan hämmästynyt että olen niin organisoitu! Olin tästä kommentista sekä hämmentynyt että imarreltu. Vaikutanko minä tosiaan niin järjestelmälliseltä?

Yhdentoista aikoihin juttelin hetken Katherinan kanssa ja kun hän ilmoitti olevansa lähdössä, päätin lähteä minäkin. Lähtemisprosessista tulikin lopulta aika pitkä, kun aina kun sanoimme hyvästejä jollekulle, päätti joku muu myös lähteä. "Odottakaa vähän, haen mun tavarat! Ja pitää sanoa vielä heipat X:lle!" kuultiin hyvin monta kertaa, ja kun lopulta päästiin lähtemään taisi meitä olla kahdeksan. Hajaannuimme tosin ainakin kahteen tai kolmeen eri osaan sen mukaan, mihin suuntaan menevään ratikkaan kukin oli menossa. Minä ja Birgitte tapasimme ratikassa vielä Stefanienkin, joka myös oli juuri lähtenyt.

Alkaa muuten olla aika hankalaa, kun tunnen täällä ainakin neljä paikallista Stefanieta ja yhden Stefanian, ja suurimman osan lempinimi on Steffi. Aina kun puhuu jollekulle Stefaniesta, pitää lisätä sukunimi perään, mikäli sen vain muistaa. Tämä ratikka-Stefanie oli kuitenkin se paikallinen, johon tutustuin jo silloin heti alussa block seminarissa.

Nyt sitten juttua eräästä huomaamastani kulttuurierosta. Täällä suhtaudutaan tenteissä lunttaamiseen paljon suopeammin kuin Suomessa. Katherina, joka muuten on tosi kiltti ja tunnollinen tyttö, törmäsi kulttuurieroon kun istui tanskalaisen Marien viereen tiistaiaamupäivän tentissä. Luokka oli täynnä, joten opiskelijoiden väliin ei voinut jättää tyhjiä paikkoja. Tästä ilahtuneena Katherina totesi Marielle itsestäänselvyytenä, että "Mehän voimmekin sitten tehdä yhteistyötä!". Marie oli katsahtanut Katherinea hämmästyneenä ja ilmoittanut, että "Emme me tee sellaista Tanskassa!", jonka Katherina minulle hiukan närkästyneenä kertoi tentin jälkeen lounaalla. Minä sanoin, että Marie oli kyllä oikeassa, ja että Suomessakaan niin ei todellakaan tehdä. "Mutta sehän johtuu vain siitä, ettei siihen anneta mahdollisuutta, vai onko teillä muka joku moraalinen periaatekin siitä?" Kuultuaan, että on, Katherina halusi tietää miltä minusta tuntuisi, jos minua pyydettäisiin avustamaan lunttaamisessa ja oli kovasti hämmästynyt kun sanoin että olisin järkyttynyt ja vähän vihainenkin. Kerroin, että olen muutenkin katsonut tenttimeininkiä täällä ihmeissäni, olen nimittäin nähnyt mm. yhden tytön kirjoittavan tyynesti asioita kämmeneensä ennen tenttiä. Ja minä olen sentään tehnyt täällä vasta kaksi tenttiä! Unkarilainen Timea liittyi seuraan, joten kysyin hänenkin mielipidettään, eikä pieni yhteistyö tentissä hänenkään mielestään ollut epänormaalia tai pahaksi. Jotkut ovat kuulemma Unkarissa tehneet suorastaan taiteenlajin siitä, miten pienellä tekstiä voi pienille paperilapuille kirjoittaa ja ottaa ne sitten tenttiin mukaan. Myös Timea kysyi heti ensimmäiseksi, että eikö Suomessa luntata siksi, että se on hankalaa vai siksi ettei niin haluta tehdä. No kyllähän sitä aina vitsaillaan ennen tenttiä, että "Istu sä tohon mun eteen!", mutta tällaista avointa ja opiskelijoiden keskuudessa hyväksyttyä yhteistyötä ja lunttaamista ei kyllä Suomessa ole. Ymmärrän vielä jotenkin, että vaikka peruskoulussa, mutta että yliopistossa! Mietittiin myös, että liekö tässä kyseessä se Hofsteden (http://fi.wikipedia.org/wiki/Geert_Hofstede) kuuluisa individualismi-kollektivistmi -ulottuvuus, kun minä en tunne minkäänlaista velvollisuutta auttaa toista tentissä jos olen itse opiskellut siihen enemmän, mutta täällä taas ajatellaan enemmän silleen "minä autan sinua ja sinä autat minua"-tyyppisesti. Eipä tosin ole ensimmäinen kerta kun huomaan, että itävaltalaiset vaikuttavat enemmän eteläeurooppalaisilta kuin saksalaisilta. Vaikka enpä kyllä tiedä, mikä saksalaisten suhtautuminen asiaan on.

Tänään tein aamupäivän yhtä isoa kotitehtävää ja iltapäivällä kävin viimeisillä jouluostoksilla Mariahilferstrassella. Joulutunnelmaa ei paljon ollut, koska satoi vettä. Takaisintullessa tosin näin ratikan ikkunasta sisään yhteen kahvilaan ja siellä oli aivan upea joulukuusi: koristeet hohtivat ja kimmelsivät valkoisina ja kultaisina lamppujen valossa. Näky oli todella kaunis ja ihanan jouluinen.

Huomenna on sitten saksankoe, joka korvaa CEMS-saksankokeen kirjallisen osion. Pitää kirjoittaa kaksi kirjoitelmaa, toinen kuullusta tekstistä ja toinen luetusta. Tuo kuullunymmärtäminen vähän jännittää, kun tähän asti ainakin tunneilla pätkät ovat olleet ihan oikeista ajankohtaisohjelmista. Paljon enemmän tosin jännittää tammikuussa oleva suullinen osio, jossa pitää valmistella annetusta aiheesta esitelmä ja sitten osallistua johonkin keskusteluun. Kun olen kokeesta selvinnyt, aloitan pakkaamisen. Tarkoitus olisi vielä kirjoittaa blogiakin ainakin kerran ennen joulutaukoa.