Sääyllätys!

Ensiksi aiheeseen liittyvää musiikkia: http://www.youtube.com/watch?v=wJp8UvNGxI0

No niin, eihän se mikään yllätys ollut, jos katsoi säätiedotusta, jonka minä onneksi eilen tein jonkun mainittua asiasta. Ja toden totta: täksi päiväksi luvattiin 50% mahdollisuutta lumisateeseen. Laitoin siis aamulla suosiolla ensimmäistä kertaa talvitakin päälle, vaikka ulkona aurinko paistoikin siniseltä taivaalta. Vaikka autojen katoilla oli vähän härmää, epäilin aamulla kovasti lumisateen mahdollisuutta, kun takissa meinasi olla kuuma. Olin kuitenkin väärässä. Seminaari pidettiin koulun viidennessä kerroksessa, josta oli hieno näköala yli laitakaupungin kukkuloille, ja saatoin aamupäivän ajan seurata, miten tuuli kuljetti pikkuhiljaa pilviä kaupungin ylle. Pian kauempana oli jo harmaata ja juuri ennen lounastaukoa huomasimme, että harmaus oli saavuttanut meidät. Syykin selvisi ulkona: satoi lunta! Kävimme lounaalla läheisessä ravintolassa (lounaaksi Schinkenfleckerl http://de.wikipedia.org/wiki/Schinkenfleckerl, eli pastaa ja kinkkua sekaisin) ja palatessamme oli sade muuttunut rakeiksi, ihan kuin olisi raesokeria taivaasta tippunut! Rakeet muuttuivat välillä kunnon myrskyksi, taisi jopa ukkonen kerran välähtää, mutta rauhoittui sitten taas lumisateeksi. Viimeisellä tauolla neljän aikaan saimmekin ihailla ikkunasta kaunista sinistä hetkeä: lumi peitti kaupungin katot ja muutti vihreänsävyiset kukkulat harmaiksi. Kotiinlähtiessä sade oli lakannut, yliopiston edustalla oli miehiä kolaamassa ohutta, parin sentin lumikerrosta ja heittelemässä soraa portaikkoon. Teiltä lumi oli sulanut vedeksi tai ohueksi loskakerrokseksi, mutta autojen katoilla ja nurmialueilla on vielä ohut kerros lunta.

Olen ihan innoissani lumesta, se tekee kaikesta hetkeksi niin paljon kauniimpaa. Joulukin tuntuu yhtäkkiä olevan tulossa: äsken siihen oli vielä pitkä aika, nyt yhtäkkiä kaikki tuntuvat laittelevan joulukoristeita ja ensimmäiseen adventtiinkin on enää viikko. Itse suhtaudun jouluun kaksitahoisesti: toisaalta odotan yhtä innolla kuin aina, mutta toisaalta lähestyvä joulu merkitsee myös lähestyviä tenttejä, puhumattakaan siitä että aikani Wienissä alkaa olla ohi. En minä vielä halua lähteä, vastahan minä tulin tänne! Sitäpaitsi Helsingissä pitäisi alkaa miettiä gradua ja työnhakua toden teolla, eikä yhtään huvittaisi.