Lotta Wienissä

En ole ehtinyt kirjoittaa mitään kokonaiseen viikkoon, kun on tullut juostua ympäri kaupunkia Lotan kanssa :). Lotta siis tuli keskiviikkoaamuna (jolloin raukka joutui viettämään ensimmäiset tuntinsa Wienissä yksin kahvilassa, kunnes minä ehdin luennolta vastaan) ja lähti tänään.

Keskiviikko kului tietysti katsellen kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä: Ringin varrella ensin Universität, Rathaus, Parliament jne ja sitten Hofburgin läpi kohti Stephansdomia ja sieltä oopperatalolle. Matkalla tuli jo vähän shoppailtuakin. Illalla mentiin English Cinema Haydniin katsomaan Wall-E, joka oli paljon parempi kuin odotin. Liput maksoi jotain 7e/kpl. Piti mennä nimenomaan tuohon teatteriin, koska muutenhan täällä on kaikki dubattu saksaksi, nuo näyttää alkuperäisiä versioita. Wall-E:ssa saksankielisyys tosin ei olisi paljon haitannut, siinä on kuitenkin aika vähän dialogia. Elokuva oli huomattavasti parempi kuin odotin, koska ottaen huomioon Pixarin aiemmat leffat ja elokuvasta kuulemani kommentit olivat odotukseni todella alhaalla. Leffa ei kuitenkaan ollut ollenkaan tylsä ja oli jopa aika romanttinen! Ja oli muuten myös aika yhteiskunnallisesti kantaaottava...

Torstaiaamuna shoppailtiin Mariahilferstrassella, kunnes mun piti mennä iltapäiväksi saksantunnille. Pääsin muuten siihen korkeimpaan CEMS-ryhmään, vaikka ensin ilmoitettiin että tuolloin torstaina olisi vielä joku koe, että pääseekö siihen oikeasti. Käytännössä kuitenkin oli aika tavallinen tunti: kuullunymmärtämisharjoitus ja sitten opettaja halusi kuulla meidän puhuvan saksaa vähän. Tarkoituksena ilmeisesti oli, että siitä voisi sitten päätellä itse, onko taso sopiva vai haluaako alemmalle kurssille (vaikka jotkut taas arvelivat, että se kuullunymmärtäminen oli se koe). Vähän sekavaa, mutta saa nyt nähdä ensi torstaina, että miten homma sitten oikeasti menee. Illalla ei tehty mitään, koska Lotan päätä särki.

Perjantaina mentiin Hofburgiin Kaiserappartments-museoon, joka oli erilainen kuin odotin. Odotin nimittäin vain pääseväni näkemään keisarillista kaupunkiasuntoa, mutta samaan museoon kuuluikin iso (monta monta huonetta) kokoelma astioita jne, joita hovissa oli käytetty, sekä erityisesti Sissiin keskittynyt osa, ennenkuin pääsi näkemään niitä varsinaisia huoneita. Hienoja asioita tuli silti nähtyä ja opittua, mm. että posliinia alettiin hovissa käyttää lautasmateriaalina vasta, kun kaikki kulta- ja hopeaesineet hovistakin oli pitänyt sulattaa ja painaa kolikoiksi Napoleonin sotien aikana. Lisäksi tuli opittua, ettei Sissiä suinkaan palvottu tähän malliin hänen elinaikanaan, vaan tätä urheilua ja rajujakin lajeja harrastanutta ja hovissa varsinkin myöhemmin erittäin vähän aikaa viettänyttä, alakuloisuuteen taipuvaa ja syrjäänvetäytyvää keisarinnaa pidettiin aika outona.

Perjantai-iltana oli tarkoitus mennä vaihtariporukalla Volksoperaan katsomaan, saisimmeko halvat viimehetken liput illan operettiin (Straussin Lepakko, lisätietoa englanniksi: http://en.wikipedia.org/wiki/Die_Fledermaus , saksaksi: http://de.wikipedia.org/wiki/Die_Fledermaus). Lopulta muut vaihtarit halusivat kuitenkin mennä vaihtaribileisiin, mutta Lotan kanssa päätimme mennä kuitenkin yrittämään niitä lippuja. Ja kyllä muuten kannatti! Saatiin toiseksi parhaan hintaluokan, eli 65 euron paikat permannolta, yhdeksännestä rivistä, ja maksettiin niistä vain 10e/kpl! Operettikin oli hieno, vaikka aika pitkä (kaksi väliaikaa). Olen aina pitänyt Straussin musiikista ja huumorikin oli kestänyt aikaa. Valitettavasti monet vitsit jäivät ymmärtämättä, koska esitys oli saksaksi ja englanninkielinen "tekstitys" selitti lähinnä juonen pääkohdat. Jotain kuitenkin ymmärrettiin mekin. Katselin jo marras- ja joulukuun ohjelmistoa sen verran, että mieleni tekisi käydä yrittämässä niitä halpoja lippuja myös Kreivitär Marizaan, Iloiseen leskeen ja Pähkinänsärkijään. Lipun saa tietenkin vain opiskelijakortin kanssa (mutta eivät onneksi kysyneet sellaista Lotalta!) 20 min ennen esityksen alkua, jos niitä on jäljellä.

Tässä vielä pari näytettä operetista:
1. http://www.youtube.com/watch?v=npLZNoRoH2M Tapahtuu suurissa juhlissa. Adele, joka on oikeasti sisäkkö, mutta väittää tanssiaisissa olevansa taiteilija Olga (puvussa, jonka on "lainannut" emännältään), vakuuttaa nauraen laulullaan pomonsa (joka esittää ranskalaista markiisia, vaikkei sellainen olekaan) ja muun yleisön siitä, ettei hänen kasvoillaan, vartalollaan ja laulutaidollaan voi todellakaan olla mikään palvelija, kuten "markiisi" epäilee.
2. http://www.youtube.com/watch?v=wGZ_8qG9bXU Ylistyslaulu shampanjalle, joka todetaan lopussa osasyylliseksi kaikkeen sekaannukseen, sekä lieventäväksi asianhaaraksi operetin tapahtumissa.


Lotta Volksoperassa.

Lauantaina jatkoimme museokierrosta käymällä Schönbrunnissa sijaitsevassa keisariperheen vaunuja esittelevässä museossa, jossa oli erityinen Sissiä koskeva näyttely. Hienoja vaunuja, ja erityisen kiinnostavia olivat keisariperheen lapsille leikkimistä varten tehdyt, aivan oikeinnäköiset mutta pienemmät vaunut, joita vetivät ponit, aasit, pukit tai -kuvitelkaas tätä- tehtävään koulutetut merinolampaat! Ostin myös nyt tytöille ne Sissi-t-paidat, tosin Ninille on nyt koko 116 ja Jaanikalle pitää myöhemmin ostaa koko 140, kun kokovaihtoehdot oli vaan 94, 116, 128 ja 140. Illalla menimme heurigeriin juhlistamaan Lotan maanantaisia 25-vuotissyntymäpäiviä. Myös Lili ja Jaci liittyivät siellä seuraamme joksikin aikaa. Maistoin ensimmäistä kertaa punaista sturmia, ja se olikin oikeastaan parempaa kuin se vaalea. Vaaleakin maistui nyt erilaiselta ja siinä oli selvästi enemmän alkoholia, koska oli tietysti ehtinyt käydä muutaman viikon pitempään. Söimme myös paikallista ruokaa, eli rosmariinikinkkua, sämpylöitä yrttilevitteen kera, jonkinlaista papu-maissisalaattia ja jälkiruuaksi omenastruudelia, metsämarjastruudelia ja jonkinlaista rahkaleivosta, joka maistui rahkapiirakalta. Oli kivaa, ja Lottakin taisi tykätä paikan erilaisesta tunnelmasta.




Punaista sturmia heurigerissa.


Synttäreiden kunniaksi voi syödä kolme jälkiruokaa (puoliksi)!

Sunnuntain vietimme lähinnä Kunsthistorisches Museumissa katselemassa maalauksia. Paljon 1500-1700-lukujen taidetta ja flaamilaisia taiteilijoita, mm. Rubens, Vermeer, Rembrandt jne. Kuuluisimpia maalauksia oli varmaankin http://bilddatenbank.khm.at/viewArtefact?id=330, http://bilddatenbank.khm.at/viewArtefact?id=327, http://bilddatenbank.khm.at/viewArtefact?id=71 ja http://www.eikongraphia.com/wordpress/wp-content/Tower%20of%20Babel.jpg. Vaikka olimme kaikki maalaukset nähtyämme jo aika väsyneitä, jaksoimme silti vielä kävellä läpi myös museon Egyptin ja antiikin kokoelmat, ihan jo museon hienojen huoneiden takia. Rakennus on alunperinkin rakennettu taidemuseoksi ja on todella upea! Iltapäivällä kävimme vielä viettämässä aikaa Praterissa.


Lotan viikon ostoksia.

Eilen oli Lotan viimeinen päivä täällä, ja minulla taas iltapäivällä koulua, joten vietimme aamupäivän käymällä ensin katselemassa Naschmarktin kojuja ja sitten Mariahilferstrassella. Illalla menimme vielä kävelemään Stephansdomin ympäristöön ja kävimme Aida-kahvilassa syömässä herkulliset kakkupalat. Tänään oli sitten herätys jo ennen seitsemää. Kävin saattamassa Lotan asemalle, josta junat lentokentälle lähtevät ja sitten menin vihdoin tekemään sen EU-kansalaisten ilmoittautumisen maistraattiin. Piti täyttää yksi paperi, ja lisäksi ne halusi nähdä mun passin, opiskelijatodistuksen, todistuksen tuloista (opintotuki+stipendi) ja EU-sairaanhoitokortin, jotka kaikki ne skannasi ja laittoi tiedot johonkin koneelle. Lopuksi mun piti maksaa jotain 28 euroa ja sain sellasen todistuksen, että olen ilmoittautunut. Koulun papereissa kyllä luki, että sen pitäs maksaa 15e, mutta näin mulle kävi Singaporessakin, että maksoi enemmän kuin koulu väitti. Koko hommaan meni aikaa n.tunti.

Olen muutenkin ollut tänään ahkera, ja käynyt maksamassa loput Prahan matkasta (pääsin siis jonotuslistalta oikeasti mukaan!) ja ostamassa lukupaketin yhtä kurssia varten. Melkein kaikille kursseille on pitänyt ostaa tuollainen artikkeleista ja caseista koostuva paketti, jonka hinta on vaihdellut: halvin oli 10e, kallein 50e ja kahdesta olen maksanut vajaa 30e/kpl. Illalla on tänään vielä koulua: Supply Chain Management klo.16.30-20.30. Tuolle kurssille ei ole tarvinnut ostaa lukupakettia, mutta kirjan tarvitsee. Toivon nyt pärjääväni Lotan minulle Helsingistä tuomalla Mikkelin aikaisella The Management of Business Logistics: A Supply Chain Perspective -kirjalla. Jos se keskittyy liikaa logistiikkaan, joudun ostamaan uuden.

Sain muuten tietää saaneeni sinne Pariisin career forumiin yhden haastattelun viidestä hakemastani. Olen iloinen, mutta sinänsä yllättynyt, että tämä oli firma, johon en ajatellut haastatteluun pääseväni, vaikka toiveikkaana hainkin (taka-ajatuksena myös jonkinlaiset mahdollisuudet lähitulevaisuuteen Oulussa). Tähänastinen työkokemukseni on nimittäin enemmän sen tyyppisistä yrityksistä (tyyppisestä yrityksestä), joihin en nyt päässyt haastatteluun, mutta niihin haki kyllä kaikki muutkin. Tämä yritys on alunperin suomalainen (vaikka iskän sanoin "Ne on kaikki monikansallisia nykyään."), joten lieneekö sitten ihan kansallisuudesta apua? Kaikenlisäksi haastattelu on ihan oikeaa työpaikkaa (Suomessa) varten, eikä auta minua siis saamaan sitä tarvitsemaani ulkomaanharjoittelua, joten olen vielä vähän hämmentynyt tuloksesta. Tuo oli siis ainoa yritys, johon hain nimenomaan työpaikkaa, enkä harjoittelupaikkaa varten. En ole vielä ehtinyt juuri jutella muiden kanssa, että ovatko he saaneet haastatteluja ja minne. Tiedän vain, että Anna-onnellinen sai haastattelut P&G:lle ja LVMH:lle (Moet Hennessy Louis Vuitton, en edes hakenut kun halusivat luksustuotteista kiinnostuneita ja mä en tiedä noista tosiluksusjutuista mitään), mutta onneksi tossa munkin haastattelussa on jonkinlaista "Wow-factoria" (ts. kuulija sanoo "Wow!" kuullessaan asiasta, mulle kävi jo näin ;) ).

Tulikohan tossa nyt tarpeeksi vihjailtua, että kaikki arvaa, minne mun haastattelu on ilman että mä sanon sitä suoraan :D (Jotenkin en myöskään halua sanoa sitä tässä siksi, että jos ne ei tykkääkään musta ja siitä ei tulekaan mitään...)