Bratislava

Eilen pakotin itseni ylös jo seitsemän jälkeen, jotta ehdin varmasti 9.28 junaan Bratislavaan. Olin sitten asemalla puoli tuntia liian aikaisin, mutta kulutin aikaani lukemalla paikallista ilmaisjakelulehteä (josta lisää myöhemmin). Junan nimi oli hienosti EuroRegio Carpathia, tai jotain sen suuntaista, ja se pysähtyi Wienin muutaman pysäkin ja yhden pikkukylän jälkeen rajalla Marcheggissa vaihtamaan henkilökuntaa. Ennen Bratislavaa oli vielä yksi kylä, perillä juna oli vähän puoli yhdentoista jälkeen. Nostin ja vaihdoin rahaa (koska nostamalla sain vain yhden ison setelin ja halusin pienempääkin rahaa), kurssi oli noin 1e=30 korunaa. Vuodenvaihteessahan Slovakia siirtyykin euroon, josta näkyi mainoksia ympäri kaupunkia. Lisäksi kaikki hinnat oli merkitty sekä korunoissa että euroissa, mikä teki hintavertailusta helppoa.


Euromainos.

Otin raitiovaunun nro.13 vanhan kaupungin, tai "historiallisen keskustan" kuten he sitä kutsuvat, viereen ja vietin aamupäivän kiertelemällä sen nähtävyyksiä. Muistutti vähän Tallinnan vanhaa kaupunkia, mutta keskiajalta peräisin olevia rakennuksia oli paljon vähemmän (kaupunginmuuri puuttui). Kaupunki tuntui muutenkin aika pieneltä, vaikka asukkaita on 426 000. Esimerkiksi raatihuoneentori oli pienempi kuin Tallinnan vastaava. Voi tietysti johtua siitäkin, että olen viettänyt lähiajat Wienissä (1,6 milj.asukasta). Tiedättekö muuten, mikä oli Unkarin pääkaupunki 1500-luvulta 1700-luvulle, kun turkkilaiset olivat vallanneet Budapestin? Se oli Bratislava!


Raatihuone.


Arkkipiispan palatsi, jossa vuonna 1805 Austerlitzin ja Ulmin taistelujen jälkeen Ranska ja Itävalta allekirjoittivat Pressburgin (Bratislavan silloinen nimi) rauhan.


Katunäkymää.


Pyhän Martinin katedraali, jossa on kruunattu mittava lista Unkarin kuninkaallisia.

Katseltuani keskustan nähtävyydet kiipesin mäkeä ylös Bratislavan linnalle. Hikinen matka, mutta ylhäältä näköalat Tonavalle olivat todella upeat. Itse linnassa ei ollut paljon näkemistä, koska sitä juuri remontoitiin.


Linna Tonavalta, Novy Most-sillalta nähtynä. Vanha kaupunki jää kuvassa oikealle alas.






Näkymät linnasta kolmeen suuntaan Tonavalle. Vasemmalla (ylin kuva) siltoja ja kaukana pelottavan näköinen savupiippumetsä, suoraan edessä (keskikuva) neuvostoblokkimaisia kerrostaloja silmänkantamattomiin, oikealla (alin kuva) vehreää Tonavan vartta ja kukkuloita.


Novy Mostin silta.

Linnan jälkeen kävelin Novy Mostin siltaa pitkin Tonavan yli ja kivan puiston läpi Aupark-ostoskeskukseen. Kiitos siitä, että tiesin tämän keskuksen olemassaolosta kuuluu bookcrossaaja Jaatiinalle, joka ystävällisesti lainasi minulle syksyä varten Suomalainen matkaopas -sarjan Praha, Tsekki, Slovakia -teoksen. Kirjassa oli kerrottu Bratislavasta oikein hyvin ja mainittu nimenomaan tämä ostoskeskus helpon kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Kirja ja Matkaopas-lehden kaupunkiopas Bratislavaan olivat ahkerasti eilen käytössä.

Aupark oli tavallinen, moderni ostoskeskus, josta löytyi kaikki ne kaupat, mitä missä tahansa Euroopassa nykyään (Zara, H&M, Esprit) ja lisäksi aika paljon itävaltalaisia ketjuja. Hinnat olivat yllättävän samanlaiset kuin Itävallassa, mutta varmaan Bratislavan ulkopuolella on halvempaa. Lisäksi juuri noissa ketjukaupoissa tuntuu olevan aika samat hinnat kaikkialla. Ostin ensin itselleni lounaan supermarketista. Siellä oli erittäin hyvä leipäosasto, jossa palvelutiskin lisäksi oli hyllyittäin itsepalveluna otettavia tuoreita leipomotuotteita, lähinnä erilaisia sämpylöitä. Ostin kaksi erilaista: toinen päällystetty jollain ruskealla mausteella, toista arvelin jonkinlaiseksi pullaksi, koska siinä näytti olevan päällä vihreää täytettä ja raesokeria. Se ensimmäinen sämpylä oli aika tavanomainen, maustettu vain päältä jollain maustesekoituksella, mutta se toinen ei ollut aivan mitä odotin. Sisältä se oli ihanan pehmeä ja vähän pullamainen, mutta ne päällä olevat jutut olikin valkosipulimurskaa (nam!) ja suolakiteitä (yäk!)! Valkosipulin vahva maku yhdistettynä siihen pehmeään, tuoreeseen sisustaan oli oikein herkullista, mutta se päällys oli kyllä niin tulisuolainen, että piti yrittää epätoivoisesti kaapia sitä suolaa pois (jolloin valitettavasti lähti osa valkosipulistakin). Mukava kokemus kuitenkin, tykkään maistaa tuollaisia erilaisia leipomotuotteita ja muita ulkomailla.

Loppupäivän kiertelin ostoskeskusta. Mukaan tarttui lähinnä jotain pientä, kuten joululahjat "Tiuhtille ja Viuhtille". Toivon tietysti, etteivät ole niitä ottamassa vastaan! Lopulta suunnistin kauniin syksyisen puiston ja sumuiseksi ja tihkusateiseksi muuttuneen sään läpi jälleen Tonavan yli ja otin ratikan takaisin asemalle. Juna lähti 17.50 ja kämpällä olin n.19.40.

Syksyistä puistoa.


Sumuista Tonavaa Novy Mostin sillalta katsottuna.

Bratislavalle pitää antaa kiitosta ainakin raitiovaunussa 13 hyvin toimineesta järjestelmästä, joka ilmoitti aina seuraavan pysäkin nimen sekä sähköisessä taulussa että erittäin selkeällä ja kuuluvalla ääntämyksellä. Melkein oppi slovakiaa siinä taulua ja ääntä seuratessa ;). Pidin erityisesti pysäkistä, jonka nimi oli suunnilleen "Slovenska Tehniska Universita", ei ollut vaikea arvata mikä instituutti oli pysäkin vieressä :). Kieli muistutti muuten venäjää, mutta kirjoitettuna latinalaisin aakkosin.

Paluumatkalla junassa luin taas tuota ilmaisjakelulehteä, ja siitä tuli kyllä lähinnä paha mieli. Ensin oli uutisena, että itäeurooppalaiset salakuljettavat pakettiautoilla pienenpieniä rotukoiranpentuja Itävaltaan ja sitä kautta mm. Italiaan ja Espanjaan. Koiraparat ovat sullottuina sinne pakettiauton takatilaan tuhansien kilometrien matkan. Yksi tällainen kuljetus oli vastikään jäänyt kiinni Itävallassa ja pakettiautossa oli 137 n. kuuden viikon ikäistä koiranpentua. Salakuljettajat myyvät (matkasta hengissä selvinneet) koiranpennut ja voivat saada yhden viikonlopun aikana voittoa kymmeniä tuhansia euroja. Toinen vielä surullisempi uutinen kertoi, että viikoloppuna linziläisessä diskossa hakattiin 21-vuotias mies kuoliaaksi. Nämä tekijät olivat maahanmuuttajia (bosnialaisia ja slovakki), ja olivat lähteneet paikalle nimenomaan hakkaamaan jonkun ("pitääkseen hauskaa"). Kohteen piti olla nimenomaan itävaltalainen, koska "me vihataan itävaltalaisia" (no kannattaako sitten asua täällä?!). Valitettavasti tapettu mies oli myös alunperin bosnialainen, puhuipa vain liian hyvää saksaa. Tekijöiden ainoa kommentti: "Jos me oltais tiedetty, että se on bosnialainen, me ois valittu joku toinen". Täällä tuntuu siis todellakin olevan ongelmia joidenkin maahanmuuttajien kanssa, vähän toisessa mittakaavassa kuin Suomessa.

Tänään kirjoitin aamulla tätä blogia, kunnes huomasin, että minulla onkin vain vajaa 20 min aikaa pukeutua, laittaa hiukset, meikata, syödä, ottaa kaikki tarvittava mukaan jne. Tuli vähän kiire, joten blogin viimeistely jäi myöhemmäksi. Tapasin Stefanian koululla ja hän auttoi minua maksamaan sen opiskelijakortin voimassaolon, koska omistaa paikallisen pankkikortin. Kävimme myös etsiskelemässä toimistoa, josta saa todistuksen saksankurssista (kiinni, uusi yritys maanantaina), hakemassa toisesta toimistosta yhden kurssin artikkelipaketin (22e, toimisto oli oikeastaan kiinni, mutta paikalla oleva kiva täti myi sen meille silti) ja sitten kävin vielä hakemassa sen 25e, jonka saan hyvitystä Oktoberfestistä. Tämän jälkeen menin ostamaan vihdoin Semesterkarten, eli koko lukukauden voimassa olevan opiskelijalipun julkiseen liikenteeseen (voimassa 1.10-31.1.). Jonottaa piti, mutta onneksi vain vähän yli puolisen tuntia. Maksoi 128,50e, kun normaalit kuukausiliput maksaa jotain 50e/kk. Tosin paikalliset saa tuon lukukausilipun hintaan 50,50e tai 100e riippuen asuinpaikasta ja jostain tukijutuista. Muutenkin kyllä vaihtareita rahastetaan: kuulin juorun, että paikalliset maksaisivat Haus Döblingissä vuokraa vain 170e/kk, kun vaihtarit maksaa 250e.

Koska aamupala jäi kovin vähiin kiireen takia, nappasin lähtiessä lounaaksi kanakebableivän. Täällä on vähän vaarallista tuo, että joka kadunkulmassa myydään kebabia ja pizzapaloja hintaan 2,50-3e/kpl. On niin helppo ostaa siitä mukaan lounaaksi... Ketjuleipomoista saa sentään parilla eurolla terveellisempiä täytettyjä sämpylöitä, mutta niissä taas on vaarana jälkiruokahoukutukset, kun siinä nenän alla on tuoreita makeita croissanteja, munkkeja, apfelstrudelia... Mitä olen muilta vaihtareilta kuullut, olen onneksi syönyt vähemmän kebabia kuin he. Tämä oli minulle nimittäin vasta toinen täällä.

Nyt on olo hiukan epämääräisestä mahdollisesti alkavan flunssainen. Tänään en taida enää muuta tehdäkään kuin käydä ruokakaupassa. Jossain vaiheessa pitäisi vielä käydä näin EU-kansalaisena ilmoittautumassa erikseen tiettyyn toimistoon, mutta sillä ei ole kiirettä Ajattelin mennä maanantaiaamuna ennen iltapäivän saksankurssin tasokoetta. Kyllä muuten vähän ihmetyttää tää byrokratia. Olen käsittänyt, että kun EU:ssa asuu, niin ketään ei kiinnosta, minne muutat, mutta täällä pitää silti käydä kahdessa eri toimistossa ilmoittautumassa ja mukana pitää olla kaikenmaailman paperia, mm. eurooppalainen sairaanhoitokortti, opiskelijatodistus ja todistus siitä, että on rahaa elää täällä! Mulla onkin englanninkieliset todistukset opintotuesta ja saamistani apurahoista sitä varten mukana.